Eurosolmut eivät syyttelemällä aukene Aino Kanniainen

Tiistai 6.9.2011 klo 22:07 - Aino Kanniainen

Uuden hallituksen alkutaivalta ovat leimanneet voimakkaat sisä- ja ulkopoliittiset näkemyserot. Kreikan lainaohjelman vakuudet ovat nousemassa sisäpoliittiseksi kriisiksi. EU:n jäsenenä Suomeen kohdistetaan voimakasta painetta solidaarisuuden ja kansainvälisen aseman nimissä olla mukana mittavassa lainapaketissa, jonka lopullisesta vaikuttavuudesta ei ole varmuutta. Vastuuta kantavat ovat kovan paineen alaisena. Hermostuneisuutta ja tulipalojen sammuttamisen tunnelmaa on ilmassa.

Taloudellinen turvallisuus on yksi osa kansallista turvallisuutta. Uskon niin Kreikkapaketin puolustajilla kuin sitä vastustavilla olevan saman tavoitteen eli Suomen taloudellisen turvallisuuden. Näkemykset ongelman ratkaisusta vaan ovat erilaiset. Sanan säilä lentää. Erilaisia ratkaisumalleja puolustavat kaivautuvat yhä syvempiin puolustusasetelmiin. Kriisin syvyydestä ja laajuudesta saadun lisätiedon perusteella kantaansa tarkistavia soimataan takinkääntäjiksi. Tuntuu kuin kukaan ei osaisi tehdä mitään oikein.

Olemme tilanteessa, jonka ratkaisun seuraukset ovat kauaskantoiset. Nyt jos koskaan tarvitaan yhtenäisyyttä syyttelyn ja oman poliittisen aseman pönkittämisen sijaan. Ikiaikainen viisaus toteaa: "Jokainen valtakunta, joka jakautuu ja taistelee itseään vastaan, tuhoutuu, eikä myöskään kaupunki tai perhe kestä, jos sitä repivät riidat". 

Kenellä on kristallipallo, joka kertoisi, mikä tuo parhaan mahdollisen lopputuloksen? Ei kenelläkään. Helppoa ratkaisua ei näytä olevan olemassakaan. Ei varsinkaan, mikäli yhteinen tavoite on määrittelemättä. Keskustelua ei pidä käydä eliitin statuskieleksi muodostuneella talousjargonilla (SS 28.8.2011) vaan kielellä, jonka kuka tahansa kansalainen voi ymmärtää.

Euron vakausjärjestelmän luomista on leimannut kiire. Talouskriisin kehittyminen ei ole ollut hetken asia. Miten tilanne on päässyt tähän pisteeseen? Lisämausteena on kollektiivinen paine toimia yhdenmukaisesti. Ilmassa on uhkaa, että Suomen vetäytyminen lainapaketista saa aikaan hyökyaallon, joka syöksee koko euroalueen taloudelliseen kriisiin. On vaikea käsittää, miten oman taloutensa vastuullisesti hoitanut maa olisi lopulta syyllinen tähän. Arkiajattelussa lainaa ei vaadita vaan pyydetään. Lainan antamisen edellytyksenä on myös luottamus, että vastapuoli hoitaa lainansa. Nyt käytävässä keskustelussa nämä tekijät näyttävät kääntyneen päälaelleen.

Mistä siis on kysymys ilmiössä, johon voi liittää sanat kiire, kollektiivinen paine, vastuun siirtäminen ja syyllistäminen? Sanoja, joiden pitäisi saada hälytyskellot soimaan.  Olen tottunut liittämään näitä elementtejä vallankäytön kuvioihin. Ovatko talous- ja rahoitusmarkkinavoimat päässeet rengin asemasta isännäksi?

Tehtäviä ratkaisuja on viisasta arvioida myös historian kautta. J.V. Snellmanin sanoin "Kansa, joka ei tunne historiaansa, on tuomittu
toistamaan sen”. Vanhemman sukupolven muistissa on vielä, mikä hinta itsenäisyydellä on ollut ja mitä nykyisen elintason luominen on vaatinut: raskaita menetyksiä, sodan jälkeistä jälleenrakennusta, sotakorvausten maksamista, tiukkuutta ja kovaa työtä. ” Jos takaat lainaa, ajattele kuin maksaisit sen” edellisiltä sukupolvilta saatu neuvo pitänee paikkansa tässäkin. Näitä vasten puheet lainapaketista ilman vakuuksia ja eurobondeista nostavat ymmärrettävästi pelkoa saavutetun itsenäisyyden ja taloudellisen turvallisuuden vaarantumisesta.

On muistettava myös, että Suomi on tehnyt pitkäjänteistä työtä kansainvälisen luottamuksen ja arvostuksen saavuttamiseksi. Tämän ei pidä antaa murentua, onpa Suomen kanta lähteä mukaan lainapakettiin vakuuksilla, ilman vakuuksia tai vetäytyä kokonaan lainapaketista.

Toivotan päättäjille tässä megaluokan kysymyksessä taitoa kuunnella kansaa, harkintaa, viisautta ja yhteistyötaitoja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Eurokriisi, yhtenäisyys, taloudellinen turvallisuus

Hallitusjumista ratkaisuihin Aino Kanniainen

Torstai 2.6.2011 klo 12:07 - Aino Kanniainen

avain__kopio.jpg

 Edellisessä kirjoituksessani ennakoin ydinjumia, joka lopulta tuli kuin tulikin. Lienee syytä avata terapiamaailmasta tuomani käsite. Kaikessa inhimillisessä vuorovaikutuksessa toimivat tietyt lainalaisuudet. Miksi ei hallitusneuvotteluissakin, joissa jos missä tarvitaan neuvottelutaitoa ja eri näkemysten rakentavaa yhteensovittamista? Ydinjumi tarkoittaa vuorovaikutuksen lukkiutumista tilanteeseen, jossa kumpikin osapuoli koettaa saada oman viestinsä perille tulkiten samalla toisen viestin omaa sanomaa kumoavaksi.  Tällöin jäädään kehälle, josta on vaikea päästä pois. Mitä pidemmälle tilanne jatkuu, sen toivottomammalle alkaa tuntua. Ulospääsyyn ja eheyttävälle tielle pääsemiseen tarvitaan yleensä ulkopuolista neutraalia auttajaa. Ydinjumin avautumisen edellytyksenä on molempien osapuolten sitoutuminen ja halu pysähtyä kuuntelemaan, mitä syvempiä arvoja ja tarpeita toisen näkökulman taustalla on.  Mitä ihmeitä tapahtuukaan kun syyttelystä siirrytään arvostavaan keskusteluun? Lopulta molemmat voivat todeta, että mehän ajattelemme loppujen lopuksi hyvin pitkälti samalla tavalla tai voimme ainakin hyväksyä toisen erilaisen näkökulman.

Ydinjumi hallitusneuvotteluissa? Kokoomuksen ja SDP:n neuvottelujen ja luottamuksen katkeaminen.  Pitkään jatkuneet neuvottelut enteilivät vakavia periaatteellisia näkemyseroja.Uskon molempien puolueiden taustalla olleen vilpittömän tahdon löytää toimiva yhteistyö. Miten lopulta talouden tasapainottaminen ja kansalaisten eriarvoistumisen tai heikoimmista huolen pitäminen alkoivat näyttää toistensa vastakohdilta? Lopultahan molempia tarvitaan suomalaisten hyvinvoinnin edellytysten turvaamiseen.

Kataisella hallitustunnustelijana alkavat olla vaihtoehdot vähissä. Seuraavan siirron tulisi onnistua tai edessä on hallitustunnustelijan vaihtaminen. Keskustaa on jo pyydetty mukaan. Vaakakupissa ovat äänestäjien tahto muutokseen ja vaalitappio. Oikeudenmukaisuuden nimissä Perussuomalaisten paikka olisi hallituksessa ennen Keskustaa. Mutta voiko heti alkuunsa neuvotteluista irtautuneiden Perussuomalaisten ja Kokoomuksen välille olla enää rakennettavissa luottamusta? Millainen siirto hallitusneuvotteluissa seuraavaksi johtaisi koko Suomen kannalta toimivaan ratkaisuun?  Äänestäjille ei saa tulla kuvaa, että mikään ei muutu ja että heidän yli kävellään kuitenkin. Tällainen asetelma nostaisi turhautumista ja toisaalta entisestään protestimielialaa.

Kokoomuksen peesaajaksi Keskustan ei pidä lähteä. Mutta seuraavin ajatuksin Keskusta voisi harkita vastuullista mukaantuloa. Keskustan on tuotava selkeästi sanomansa esille. ALV nostoon ei pidä lähteä eikä perheiltä saa taipua leikkaamaan. On nähtävä päätösten vaikutukset syvemmälle eikä mittarina saa olla vain, miltä talousluvut saadaan näyttämään. Peräänkuulutan neuvottelijoiden välille arvokeskustelua eli syvemmälle menevää keskustelua, mitä talouslukujen taustalla olevat asiat ovat ja miten ne vaikuttavat pidemmällä aikavälillä ihmisten selviytymiseen.  Tarvitaan viisautta, harkintaa ja sanoman tuomista ymmärrettävällä kielellä esille. Nämä asiat mielessä ja esillä, Keskusta pärjää hallituksessa olkoonpa siellä sitten Kokoomus, SDP tai Perussuomalaiset ja / tai muut kumppaneina. Maa tarvitsee toimivan hallituksen.

1 kommentti . Avainsanat: hallitusneuvottelut, arvot, arvostus, Keskusta

Hallitus hakusessa Aino Kanniainen

Maanantai 30.5.2011 klo 22:54 - Aino Kanniainen

Eduskuntavaaleista on kulunut jo reilu kuukausi. Uutisotsakkeista ei ole ollut pulaa. Eletään toimittajien kulta-aikaa. Vaalitappion vuoksi Keskusta ilmoittautui heti ensitöikseen oppositioon. Hallituspaikkojen olisi kaiken logiikan mukaan tullut kuulua kolmelle suurimmalle puolueelle Kokoomukselle, SDP:lle ja Perussuomalaisille. Mutta mitä tekevätkään Perussuomalaiset kansalta saamallaan valtakirjalla?  Ilmoittautuvat  Keskustan rinnalle oppositiopenkkiin.  Kyllähän sinne mahtuu. Mutta miten toteutuu Perussuomalaisten vaalilupaus: ”Kaikki muuttuu”? Vaalivoittaja oppositiossa herättää kysymyksiä äänestäjien kuluttajansuojasta. Toisaalta Eu- tukipakettien vuoksi vaalilupaus osoittaa suoruutta, mutta entäpä muut kansalle annetut lupaukset? Kaikkea ei voi yhtä aikaa saada.

Maa tarvitsee hallituksen.  Kokoomuksella on visainen tehtävä ratkottavana, miten koota jäljellä olevista puolueista toimiva hallitus.  Neuvotteluihin osallistuvat lopulta Kokoomuksen lisäksi SDP, Vasemmistoliitto, RKP, Vihreät ja Kristillisdemokraatit. Mielenkiintoisa käänteitä tässäkin on ollut nähtävissä. SDP sai tahtonsa läpi ja hallitusneuvotteluihin mukaan Vasemmistoliiton, joka puolestaan sai erivapauden äänestää Portugalipakettia vastaan. Neuvottelupöydän ympärillä on toisistaan niin kaukana olevia puolueita, että yhteisen hallitusohjelman kasaaminen vaatii aikamoista agrobatiaa. Tosin politiikassa tarvitaan neuvottelutaitoja, vastuunkantamista ja kykyä kompromisseihin, jotta päästään eteenpäin. Silti en voi olla kuvaannollisesti miettimättä, heiluttaako nyt koira häntää vai häntä koiraa? Kataisella on käsissään kaikkien aikojen haastavin Rubikin kuutio – millaisen värisuoran tai sateenkaaren eri puolueiden tavoitteista ja painotuksista voi saada aikaan. Ei voi kuin toivoa Kataiselle voimia ja värisilmää vaikeaan tehtävään.

Portugalipaketista selviytymisen jälkeen junnataan kestävyysvajeessa. Ja aikaa kuluu. Hallitusneuvotteluissa on menossa jo yhdestoista  päivä. Valtakunnan katseet kohdistuvat säätytalolle, josta tietoa ei tihku juuri lainkaan. Vasemmistoliiton Markus Mustajärvi on jo marssinut ulos. Kuuden puolueen yhteisen sävelen löytäminen näyttää olevan kuin pitkittynyt synnytys. Tosin oikeassa synnytyksessä olisi käsillä jo hätäsektio. Nyt Katainen käy tiedotustilaisuuksissa toistamassa mantraa : ”Kerrotaan kaikki yksityiskohdat sitten kun kaikki on valmista” ja vakuuttelee, että neuvottelut etenevät. Kehonkieli kertoo väsymyksestä, jota ei edes hymyksi tarkoitettu ilme voi peittää. Valtakunnassa kaikki hyvin?

Jos on kaavailtua hallituspohjaa nimetty häviäjien hallitukseksi, on oppositiostakin tulossa mielenkiintoinen . Kommentteja on jos jonkinlaisia kuultu: ”Keskusta on mennyt nurkkaan mököttämään” tai ennustettu agraaripuolueelle auringonlaskua. Vanha sanonta kuuluu: ”Kauneus on katsojan silmissä”. Keskusta on antanut vaalivoittajille näille kuuluvan tilan hallitusneuvotteluihin. Ja odottaa näiden toimivan vaalituloksen edellyttämällä tavalla. Kukapa olisi vaali-iltana arvannut, että vaalien suurin voittaja pelaa itsensä hallitusvastuusta ulos ja ilmoittautuu itse pääoppositiopuolueeksi?  Todellinen turnauskestävyys mitataan tulevina vuosina. Onko suurempi lopulta suurempi vai pienempi? Ja eiköhän suomalainen aggraari nouse vielä arvoon arvaamattomaan maailman ruokakriisien myötä, josta Espanjan saastuneet kurkut ajankohtaisesti muistuttavat.

Kaiken sekavuuden ja odottamattomien käänteiden keskellä tarvitaan ristiriitojen ratkaisua ja kykyä järkeviin kompromisseihin. Lukkiutunut tilanne ei vie eteenpäin. Terapeutin silmissä tämä alkaa näyttää jo ydinjumilta.. Valtapeli ei saa sokaista puolueita niin, että neuvotteluista jää lopulta kaikille tyhjä käteen. Suomi tarvitsee toimivan hallituksen ja vastuullisen opposition. Eduskunnan on päästävä töihin käsiksi. Ja töitä totisesti tulee riittämään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hallitusneuvottelut, hallitus, oppositio

Pohdintaa vaalituloksesta Aino Kanniainen

Tiistai 19.4.2011 klo 21:38 - Aino Kanniainen

Eduskuntavaalit 2011 ovat ohi ja kansa on puhunut. Puolueiden kannatusjärjestys meni uusiksi.Näin suurta muutosta en millään olisi uskonut tapahtuvaksi. Muutos on niin suuri, että jopa ulkomaiden lehdistö on tähän tarttunut ja ilmaissut huolestumista Suomen mahdollisesta sisäänpäin käpertymisestä perussuomalaisten vaalivoiton myötä. Tuskinpa sentään. Mutta mietteliääksi tämä pistää. Mitä vaalitulos tarkoittaa pienille ja keskikokoisille kunnille haja-asutusalueista puhumattakaan? Miten voittajapuolueet pystyvät lunastamaan vaalilupauksensa? Löytyykö nyt taikasauva tai viisastenkivi ratkaisemaan esim. valtiontalouden tai terveydenhuollon suuria haasteita. Toivon niin.

Keskustan vaalitulos niin koko Suomen kuin Pohjois-Savonkin osalta vaatii pysähtymistä, arviointia ja ennen kaikkea tulevaisuuteen katsovaa näköalaa. Keskustan vaalitappion taustalla on varmasti monia syitä – mm. pitkä hallitusvastuu, jätevesiasiat ja nyt eu- tukipaketteihin kohdistuvat paineet. Johdossa oleviin projisoidaan paljon odotuksia.  Vastuun kantaminen ei aina ole helppoa. Peiliin on uskallettava katsoa. Tarvitaan herkkyyttä kuulla tyytymättömyyden taustalla olevia tarpeita. Tarvitaan myös taitoa selkiyttää päätöksenteon perusteita kielelle, jonka jokainen voi ymmärtää.

Keskustan vaaliteemat olivat Asiaa. Miksi kuitenkin eu- tukipaketit valtasivat alaa vaalikeskusteluissa jättäen varjoonsa yhteiskunnassamme olevat kysymykset lasten psykiatriasta, nuorten syrjäytymisestä, lapsiperheiden selviytymisestä, työhön ja yrittäjyyteen liittyvistä tekijöistä tai terveydenhuollon ja vanhusten palveluiden toteuttamisesta? Asiat, joilta emme voi sulkea silmiä tai joita ei pidä siirtää syrjään. Ilmiö, jota ihmettelen. 

Pohjois-Savossa Keskustan kannatus noudatti koko Suomen linjaa. Ehdokasjoukko oli edustava ja asiansa osaava. Jokainen teki piirin johdolla ja omien tukijoukkojensa kanssa hyvää vaalikampanjaa. Pohjois-Savossa kansanedustajien määrä putosi kymmenestä yhdeksään ja pudotus kohdistui nyt Keskustaan. Aiemman neljän sijaan saimme kolme kansanedustajaa Seppo Kääriäisen, Elsi Kataisen ja Markku Rossin. Kokemusta jatkoon.

Oma ensikertalaisen nousu 3 280 äänellä ensimmäiselle varasijalle oli monelle suuri yllätys. Kampanjaa suunnitellessani ja toteuttaessani pidin mielessä yhden motoistani: ”Asenne tehtävän alussa ratkaisee lopputuloksen”. Olen kiitollinen kaikille niille, jotka uskoivat mahdollisuuksiini, sanomaani ja rohkeasti lähtivät kampanjaani tukemaan antaen oman osuutensa yhteisen tavoitteen eteen.  Olen kiitollinen myös jokaiselle äänestäjälleni, jotka luottivat äänensä minulle. Olen kiitollinen myös epäilijöille, koska he muistuttivat tehtävän haasteellisuudesta ja siitä, että vaalitulos ei tule itsestään. Kokonaistilanne huomioiden voin olla tyytyväinen saamaani vaalitulokseen.

Työssäni jatkan vaaliteemojeni mukaista arkitason työtä lasten, nuorten, aikuisten ja perheiden hyvinvoinnin eteen. Edelleenkin haluan olla viemässä yhteisiä asioita eteenpäin niin kunnallisissa kuin maakunnallisissa luottamustehtävissäni. Katson luottavaisesti eteenpäin. Lopuksi totean nöyrästi Esko Ahon sanoin ”Niin on hyvä kuin käy”.

4 kommenttia . Avainsanat: eduskuntavaalit, vaalitulos, vaalilupaus, asiaa

Kansanedustajan roolista ja tehtävistä Aino Kanniainen

Keskiviikko 13.4.2011 klo 9:46 - Aino Kanniainen

Vaaleihin on enää neljä yötä. Viimeiset viikot ovat olleet tiiviitä ja paljon olen ollut ihmisten parissa. Mikä ihmisiä puhututtaa ja mietityttää?

Osalle Eu- tukipaketit ovat se tärkein keskustelun aihe ja toisille energiaan ja verotukseen liittyvät asiat. Asioita, jotka ovat merkityksellisiä ja joihin uusi eduskunta joutuu heti ensi töikseen paneutumaan. Edessä siis isoja ja vastuullisia päätöksiä, jotka vaikuttavat tulevaisuuteen ja konkretisoituvat lopulta jokaisen suomalaisen arkitasolle. Päätöksenteossa on tiedostettava tavoite, asiaan liittyvät uhat, mahdollisuudet ja kauaskantoiset seuraukset eri tahoille. Monelle omaa ehdokasta etsivälle on ollut tärkeää kuulla myös, miten ehdokas aikoo viedä lapsiperheiden, opiskelijoiden, yrittäjien tai ikääntyvien asioita eteenpäin. Huomaan myös, että ehdokkaan arvot ovat yksi tärkeä peruste, kenelle äänensä lopulta antaa.

Olen pohtinut paljon kansanedustajan tehtävää ja roolia. Kansanedustajan tulee pystyä katsomaan laajoja kokonaisuuksia koko Suomen näkökulmasta. Mitä suuria haasteita on edessä maailmanlaajuisesti ja miten pienenä maana niihin vastaamme. Lisäksi Kansanedustaja on oman alueensa edustaja ja edunvalvoja. Jos kansanedustaja ei vie oman alueensa asioita eteenpäin, niin kuka sitten. Pohjois-Savossa tulee pystyä näkemään koko Pohjois-Savo kokonaisuutena, jossa eri alueilla Ylä-Savolla, Kuopion ja Varkauden seuduilla on omat erityispiirteensä, vahvuutensa ja haasteensa. Lisäksi kansanedustajan tulee aluepoliittisten tehtävien lisäksi nähdä elinkeinopolitiikan erilaisia painotuksia ja tarpeita. Jotta alueella on työtä ja työpaikkoja. Elinkeinoelämän laaja-alaisuus on rikkaus. Suurista yksiköistä pk- yrityksiin ja aina yhden tai kahden hengen yrityksiin. Maaseutuelinkeinoja unohtamatta.

Kansanedustajan tulee olla myös ihmisten arjen tasolla ja pystyä sovittamaan suuret yhteiskuntapoliittiset linjaukset yksittäisen ihmisen tasolle. Kansanedustajuus on ihmisten asialla olemista. Silloin keskusteluun nousevat ne arkipäivän elämään vaikuttavat asiat kuten lasten kotihoidon tuen suuruus, kuntalisä, lapsiperheiden kotipalvelu, päivähoito, luokkakoot, nuorten asiat, työelämään ja yrittäjyyteen liittyvät kysymykset, miten perheelle jää aikaa ja miten perhe jaksaa, sosiaalietuuksien yhteensovittaminen, terveyspalvelujen saatavuus, eläkkeen riittävyys, toimeentulo, omaishoitoon liittyvät kysymykset jne. Tärkeitä asioita kaikki. Suomen hyvinvointi ja tulevaisuus rakennetaan ihmisten arjen hyvinvointia vahvistamalla.

Monet epäilevät, että yksi kansanedustaja ei paljoa saa aikaan. Totta. Yksin asioita ei viedä eteenpäin. Uskon kuitenkin yhdenkin kansanedustajan mahdollisuuksiin vaikuttaa, mikäli muistaa pitkäjänteisyyden, luotettavuuden, asia-linjalla pysymisen, toisten arvostamisen ja ennen kaikkea yhteistyön merkityksen.  Perhosensiipiefektin mukaan pienet asiat voivat johtaa suuriin asioihin. Muistetaan siis, että Suomen hyvinvointi rakennetaan arjen teoilla. Tehdään se yhdessä!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kansanedustaja, aluepolitiikka, elinkeinopolitiikka, yhteistyö

Kotimainen elintarviketuotanto - kansallinen henkivakuutus Aino Kanniainen

Keskiviikko 6.4.2011 klo 13:28 - Aino Kanniainen

heinakuu_-08_190__kopio.jpg

Olen maatalon tyttärenä seurannut lapsuudesta lähtien maaseudun ja maatalouden rakennekehitystä. Olen toisaalta ihaillut nuorten viljelijäperheiden intoa tilojensa kehittämiseen. Toisaalta taas olen nähnyt myös pienehköjen tilojen kipuilua ja tuotannosta luopumisen tuskaa. Terapeuttina olen kuullut myös, millaisia tunteita liittyy tilanteeseen, jolloin sukupolvien uurastuksella kukoistamaan saatettu maatila joudutaan kannattamattomana tai jatkajan puutteessa lopettamaan. Näin on käynyt myös lapsuudenkodilleni. Ennen EU-aikaa pienemmätkin tilat tarjosivat perheelle elannon ja mahdollisuuden kouluttaa lapset ammatteihin. Nyt monet tilat ovat lomapaikkoina, navetat tyhjinä, pellot myytyinä tai vuokrattuina.

Tilojen kannattavuuden ehdoksi on tullut tehokkuuden lisääminen ja tilakoon kasvattaminen. Viljelyä jatkaneet ovat ostaneet, vuokranneet tai raivanneet lisää peltoa, rakentaneet suuria kotieläinrakennuksia, suurentaneet konekantaansa ja ottaneet useinkin mittavia lainoja. Työmäärä on valtava. Mitä tapahtuu, jos viljelijä sairastuu tai joutuu tapaturmaan? Missä tulee jaksamisen rajat vastaan?

Itsenäisen Suomen yksi tärkeimmistä perusarvoista on elintarvikeomavaraisuus. Tämän merkitys korostuu erityisesti kriisiaikoina. Japanin tsunami ja siitä seurannut ydinonnettomuus nostaa esille maapallon haavoittuvuuden. Kotimaisen ruokatuotannon merkitys nousee perustavaa laatua olevaksi arvoksi. On hienoa nähdä, että vielä on ihmisiä, jotka uskovat maatalouteen ja ovat valmiita  investoimaan vaikkapa  uuteen navettaan. Kansallisen päätöksenteon tehtävänä on turvata maatalouden elinkeinon edellytykset ja ennustettava tulevaisuus myös pitkällä tähtäimellä.

Me jokainen voimme myös omalta osaltamme tehdä kaupassa valintoja kotimaisen elintarviketuotannon puolesta valitsemalla kotimaista lähiruokaa. Merkityksetöntä ei myöskään ole maataloustuotannon ja elintarviketeollisuuden laajempi työllistävä vaikutus  Maanviljelijät tekevät arvokasta työtä. Myös heidän tulee saada kohtuullinen korvaus tehdylle työlle. Maatalouden tukeminen tulee nähdä tukena kuluttajalle, jotta suomalainen ruoka voidaan myydä kohtuuhintaisena. Että meillä olisi pöydässä puhtaasti tuotettua ruokaa.

Menneiden sukupolvien talonpoikaisjohtaja Veikko Ihamuotilan tunnetuksi tullut lause ” tässä maassa ei ole niin suurta herraa, joka ei saisi leipää talonpojan kädestä” pitää paikkansa vielä tänäänkin. Pidetään siis jalat maassa, arvostetaan juuriamme ja katsotaan valoisasti tulevaisuuteen asummepa kaupungissa, taajamassa tai maaseudulla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Maanviljely, maataloustuotanto, viljelijän jaksaminen, lähiruoka

Vaalikentiltä tunnelmia Aino Kanniainen

Lauantai 2.4.2011 klo 22:27

Eilen olin Rautalammilla kansalaisopiston ja paikallislehden järjestämässä eri puolueiden vaalitentissä. Tilaisuus juonnettiin virkistävän suunnitellusti. Erään puolueen edustajalla näyttää olevan taktiikkana toistuvasti lähestyä Keskustan ja Kokoomuksen edustajia hyökkäävän kriittisellä asenteella. Paneeleissa vaan on selkeät puheenvuorot ja välihuudot ja lipsuminen rakenteesta kopsahtanee lopulta omaan nilkkaan. Sympatiapisteitä minulta ei saa välihuudoilla tai oletuksilla ja stereotypioilla. Mielipide-eroista toki keskustelen mielelläni, mutta haluan myös kuulla selkeitä perusteluja ja pitää keskustelun rakentavalla tiellä.  Mahdollisuus tällaiseen keskusteluun järjestynee vielä, mutta ei paneelin rakenteen sisällä.

Pääsin väittelypariksi nuoren vihreiden edustajan kanssa aiheesta pitääkö yleinen asevelvollisuus poistaa Suomesta. Ei pidä.  Kyllä Suomen tulee huolehtia omasta puolustusvalmiudestaan. Asevelvollisuutta tulee sen sijaan kehittää niin, että siellä saatuja tietoja ja taitoja voidaan lukea hyväksi jatko-opinnoissa tai työssä. Väittely oli positiivinen, vaikka eri mieltä olimmekin.

Tänään Kuopion torilla keskusteluja käytiin nuorten leskien tilanteesta omaishoitajuuteen, nuorten asioista työhyvinvointiin ja moneen muuhun ihmisiä koskettavaan teemaan. Arjen tuntemusta eduskuntaan teemani tulee työstäni, jossa kohtaan niin monenlaisissa elämänvaiheissa ja –tilanteissa olevia ihmisiä.  Keskusteluissa nousi esille myös, miten kansanedustajan tulee edustaa kansaa ja olla yhteydessä ihmisiin myös vaalien välillä. Arjen tuntemuksen säilyminen on tärkeä haaste. Myös äänestäjiä rohkaisen pitämään yhteyttä valitsemiinsa kansanedustajiin. Puolin ja toisin tärkeä asia.

Tunnelma torilla oli hyvä ja koin paljon kannustusta ja hiljaista tukea jopa aiemmin tuntemattomilta ihmisiltä. Moni kertoi kuulleensa minusta tai seuranneensa kampanjointiani jo pidemmän aikaa. Moni halusi tulla keskustelemaan ja tutustumaan. Kaikki tämä antoi voimia vielä kahden viikon tiiviiseen kampanjointiin.

2 kommenttia .

Vanhusten viesti -pitäkää huolta Aino Kanniainen

Tiistai 29.3.2011 klo 9:35 - Aino Kanniainen


Vaalityössä kohtaan paljon ihmisiä kuten myös mielenterveystyössäni, josta olen nyt vaalivapaalla.

Tilaisuuksiin tulee monenlaisissa elämänvaiheissa olevia ihmisiä. Pidän tärkeänä ihmisen kohtaamista ja kuuntelemista. Jotta jokaiselle kohtaamalleni ihmiselle, joka haluaa pysähtyä keskustelemaan, jäisi myönteinen muistijälki. Kumpi kohtaamisessa lopulta on antaja ja saaja? Molemmat.

Eilen kävin koskettavan keskustelun erään 80- vuotiaan rouvan kanssa, jonka huolena oli, miten hän saa apua, mikäli joutuu toisten avun varaan. Käykö kotona yksi antamassa lääkkeet ja toinen siivoamassa, mutta kukaan ei hae sitä maitopurkkia lähikaupassa "koska ei kuulu tehtävänkuvaan". Toisessa tilaisuudessa vanhempi herrasmies vetosi ”pitäkää vanhusten asioista huolta”. Vakava viesti, mihin suuntaan palvelujen ulkoistaminen ja eriyttäminen voi johtaa.

Elämme tehokkuuden ja talouden yhteiskunnassa. Asiat mitataan rahassa ja kustannuksina. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus syntymästä hamaan elämän viimeiseen hetkeen saakka – omine tunteineen ja tarpeineen. Ihmisellä on tarve tulla kohdatuksi ja kuulluksi. Turvallisuuden tunne luo perustan kaikelle hyvinvoinnille. Päätettäessä vanhusten palveluista meidän tulee pitää mielessä nämä inhimillisen elämän lainalaisuudet. Jos palveluviidakossa vanhus kokee kuitenkin jäävänsä yksin ja pelkää selviytymisensä puolesta, altistaa tämä turvattomuudelle ja psykosomaattisille vaivoille. Ahdistus, rintakivut ja epämääräiset kivut voivat juontaa turvattomuudesta. Halvin palvelu ei ole lopulta kuitenkaan se halvin, mikäli mukaan lasketaan ylimääräiset tutkimukset psykosomaattisista vaivoista.

Yhteiskunnan haasteissa on hyvä nostaa esille myös arvokeskustelua. Miten huolehdimme ikäluokasta, joka on luonut pohjan Suomen hyvinvoinnille?  Nyt on meidän aika huolehtia heistä, jotka huolehtivat kaiken niukkuuden ja työmäärän keskellä tämän päivän vastuussa olevien turvallisesta lapsuudesta. Monen harmaahapsisen vanhuksen kohdalla voi vain ihmetellä, mistä he elämäntyytyväisyytensä ovat ammentaneet. Työstä, tulevaisuudenuskosta ja yhteisöllisyydestä. Nämä asiat ovat yhtä tärkeitä ja merkityksellisiä vielä tänäänkin.

1 kommentti . Avainsanat: vanhuus, vanhuspalvelut, arvokeskustelu, turvattomuus

Työkyvytön työkykyinen? Kirj. Aino Kanniainen

Tiistai 15.3.2011 klo 7:38 - Aino Kanniainen

Kirjoitus on julkaistu Warkauden lehdessä 12.3.2011 ja Soisalon Seudussa 15.3.2011

Kirjoituksessani otan kantaa niin monen kohtaamani ihmisen työkyvyn menetyksestä seuranneeseen kohtaloon.

Sairaus tai tapaturma tulee pyytämättä ja usein yllättäen kesken aktiivisen työuran. Kaikkien kohdalla toipuminen ei etene toivotusti. Myöskään kaikkien kohdalla ammatillinen kuntoutus ei ole mahdollista esim. jatkuvien kipujen vuoksi. Työkyvyn menetys on monelle surutyön paikka ja eläkehakemuksen lähettäminen asia, jota ei olisi itselleen toivonut. Terveyden menettäminen ja työstä luopuminen koskettavat syvältä. Epätietoisuus tulevasta painaa mieltä. Mieluummin ottaisi terveyden takaisin kuin luopuisi työstä. 

Moni on kokenut eläkehakemuksen hylkäyksen. Eläkeyhtiön kirjallinen vastaus: ”Teillä ei ole oikeutta tähän eläkkeeseen” ja lainaus TyEL 35 §:ään tuntuvat kylmiltä. Vaihtoehdoksi lopulta jää usein hakeutuminen vajaakuntoisena työmarkkinatuelle. Aktiivisesta ja tunnollisesta työntekijästä onkin tullut työtön, joka ei sairauden vuoksi kykene työtä vastaanottamaan.  Edessä on usein vuosien muutoksenhakuprosessi, jossa minimituloista joutuu maksamaan lisätutkimuksia ja erikoislääkärinlausuntoja sekä ottamaan vastaan toistuvia hylkääviä eläkepäätöksiä. Prosessi, joka sairauden lisäksi uuvuttaa lopulta myös monen psyykkistä jaksamista. Tilanne, joka myös mielenterveyden ammattilaisena tuntuu kohtuuttomalta.

Kumpi on oikeassa, potilaan tilanteeseen huolellisesti paneutunut, silminnähtävään havaintoon ja tutkimustuloksiin vetoava B- lausunnon kirjoittanut erikoislääkäri vai potilaan kohtaamaton vakuutuslääkäri? Kummanko lääkärin arvio on väärä? Vai onko systeemissä ihmisen sairauden mentävä aukko? Vakuutuslääkärin hylkäävä päätös ei paranna ketään tai poista jatkuvia kipuja. Mahtaako eläkesuosituksen kirjoittanut erikoislääkäri kokea ammattitaitonsa riittämättömyyttä ja aliarviointia? Mitkä ovat potilaan tulevaisuuden vaihtoehdot?

Ihmisen oikeusturva ja oikeus tulla kohdatuksi omassa asiassa ovat tärkeitä arvoja. Eläkepäätösten tulee olla kaikille tasavertaisia ja uskon vakuutusoikeuden tähän toki pyrkivänkin. Systeemiä tulee kuitenkin kehittää.  Tilanteessa, jossa vakuutuslääkäri on tekemässä hylkäävää päätöstä, tulee potilaalla olla mahdollisuus tulla kohdatuksi ja tutkituksi myös kasvokkain. Ja työkyvyttömän paikka ei ole työmarkkinatuella. Ketään ei pidä jättää systeemin väliinputoajaksi.

3 kommenttia . Avainsanat: työkyvytön, työkykyinen, eläke, eläkehakemus, oikeusturva

Pohdintaa demokratiasta ja kansanedustajuudesta

Keskiviikko 9.3.2011 klo 9:47 - Aino Kanniainen

img_5926__kopio.jpgSain olla 7.3.11 mukana kuntaministeri Töllin kiertueella Nilsiässä, Juankoskella ja Kaavilla.

Tapani Tölli puhui vahvaa asiaa demokratian merkityksestä. Ei ole pienestä asiasta kysymys silloin kun ihminen kirjoittaa numeron äänestyslippuun. Silloin annetaan valtakirja toiselle edustaa ja hoitaa omia ja yhteisiä asioita. Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa äänestämällä – tätä on demokratia. Suomen kansanvallan ja demokratian symboliksi on rakennettu 1920 - luvulla graniitista eduskuntatalo. Jyhkeä symboli Suomen kansalle tärkeästä arvosta - kansallisesta itsemääräämisoikeudesta. Asiasta, jonka puolesta juuri nytkin soditaan Libyassa. Asia, jonka arvostusta  ja johon luottamusta haluan olla vahvistamassa.

Jo kansanedustajaehdokkaaksi valinnan olen kokenut luottamuksen osoitukseksi. Olen pohtinut kansanedustajan tehtävää ja kansanedustajille asetettuja usein ylisuuriakin odotuksia.

Moni on kysynyt, mitä lupaan ihmisille, mikäli tulen valituksi. Olen vastannut, että en lupaa pikavoittoja tai asioiden paranemista yhdessä yössä. Lupaan pitää esillä, puhua ja tehdä pitkäjänteisesti töitä ihmisten hyvinvoinnin eteen. Suurperheen äidin elämänkokemus, mielenterveysalan ammatillinen asiantuntijuuteni ja monipuolisen työkokemukseni tuoma Arjen tuntemus ovat käytettävissä yhteisistä asioista päätettäessä. Yhteiskunnan hälytyssignaalit kuten lastensuojelun kysymykset, nuorten pahoinvointi, työuupumus ja perheväkivallan seuraukset näkyvät selkeästi mielenterveystyössä. Onneksi näen myös, mikä auttaa ihmisiä selviytymään ja miten työ näiden asioiden eteen kantavat hedelmää. Tätä haluan olla viemässä eteenpäin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Tämän voin luvata.

Valtion talouden haasteet ovat mittavat ja oman epävarmuuden luovat niin kansainväliset rahoitusmarkkinoiden heilahtelut kuin aluepolitiikan haasteet ja väestön ikääntyminen ja ennustettu työvoimapula.  Pidän tärkeänä vastuullista talouspolitiikkaa, joka herkällä korvalla huomioi myös inhimillisen puolen.  Ilman ihmisen äänen kuulemista paraskin talouspolitiikka on kovaa politiikkaa. Pakko toimii usein psykologisena jarruna ja mielekkyys toimii puolestaan kannustuksena. Talouspolitiikassa ei myöskään ole pahitteeksi olla mukana näkemystä, miten ihmisiä johdetaan psykologisesti kannustaen.

Asioita ei voi yksin päättää ja usein lopulliseen päätökseen täytyy hankkia paljon tietoa. Lopullinen päätös voi olla pitkänkin työn tulos. Tarvitaan kokonaisuuksien hahmottamista, pitkäjänteisyyttä, neuvottelutaitoja ja taitoa tehdä yhteistyötä niin omassa eduskuntaryhmässä kuin yli puoluerajojen.

Lähteminen kansanedustajaehdokkaaksi on lupaus lähteä hoitamaan yhteisiä asioita, mikäli valtakirja siihen tulee äänestäjiltä. Jokainen ääni on luottamuksen osoitus. Tämän muistaminen pitää mielessä, kenen asialla on.  Vaalityön tekeminen valoisalla mielellä on joka tapauksessa palkitsevaa.

2 kommenttia . Avainsanat: demokratia, kansanedustaja, itsemääräämisoikeus

Vaaliveikkauksista Asiaan

Sunnuntai 20.2.2011 klo 10:16 - Aino Kanniainen

kuva1.jpgVaaleihin on vajaa kaksi kuukautta ja tihenevällä vauhdilla media julkaisee puolueiden kannatusmittauksia. Tämän aamun Savon Sanomat otsikoi eduskuntavaaleja Hurjia käänteitä luvassa - otsikolla. Keskisuomalaisen ja Satakunnan kansan teettämä gallupkysely ennustaa perussuomalaisille roimaa nousukiitoa.  Viereinen otsikko puolestaan uutisoi pääministeriyttä Kiviniemi yhä suositumpi – otsikolla.  Vaaleja ei ole vielä ratkaistu ja nyt on aika tehdä vaalityötä. Miten kannatusluvut asettuvat 17.4 vaalipäivän iltana, on lopullista faktaa. Ja vain se suuntaa tulevaa politiikan suuntaa.

Keskusta on lähtenyt liikkeelle Asiaa - pohjalta, johon on ollut helppo yhtyä. Edessä ovat mittavat  valtiontalouden ja ikärakenteen muutoksen kautta tulevat haasteet. Mahdollisuuksien katsominen vie pidemmälle kuin  uhkakuviin takertuminen. Nyt ei ole aika paniikkiratkaisuihin vaan on katsottava tehtävien päätösten vaikutuksia kauaskantoisesti. Keskusta on ilmaissut selkeästi EI perusturvaan kohdistuville leikkauslistoille. Toki menoja tulee pystyä katsomaan myös kriittisesti. Teemme vahvasti töitä työn, yrittäjyyden ja vakaan kasvun edellytysten eteen. Työn vastaanottamisen ja työn tekemisen on oltava aina kannattavaa. Suomi on selviytynyt aiemminkin ahkeruudella ja sinnikkyydellä. Ja selviytyy edelleenkin. Pidetään siitä huoli.

Suomi tarvitsee selviytyäkseen hyvinvoivia kansalaisia. Toimet lapsuuden suojelun ja lasten kasvun rauhan eteen kantavat tulosta vuosien päähän. Työelämän on siis joustettava perheen pikkulapsivaiheen tarpeiden mukaan. Vahvat juuret saaneet nuoret katsovat valoisasti tulevaisuuteen. Jokaiselle nuorelle on taattava peruskoulun jälkeen opiskelu-, oppisopimus-, työ- tai harjoittelupaikka. Yhtään nuorta ei pidä jättää tyhjän päälle. Lasku siitä on liian kallis ennen kaikkea inhimillisesti, mutta myös taloudellisesti. Työhyvinvointi ja sen eteen tehtävät toimet ovat ajankohtaisia niin työuran alku-, keski- kuin loppuvaiheessakin.

Sairaus ja työkyvyttömyys ovat myös totta. Kukaan ei vapaaehtoisesti valitse sairautta, kipua ja uupumusta. Jokaisen on voitava luottaa, että ei jää tyhjän päälle myöskään elämän tuomien koettelemusten kohdalla. Terveydenhoito tarvitsee resursseja ja työntekijöitä. Työn tehostamispuheissa on muistettava, että jo nyt monet tekevät arvokasta työtä jaksamisensa äärirajoilla.

Vastuullinen politiikka on inhimillistä. Tämän eteen on nyt aika tehdä vaalityötä. Tehdään se  valoisalla mielellä yhteisten asioiden ja hyvinvoinnin vuoksi.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Asiaa, vaalit, kasvu, hyvinvointi, työ, vaalityö

Tammimarkkinoiden tunnelmia

Lauantai 29.1.2011 klo 19:13 - Aino Kanniainen

tammimarkkinat.jpg

Nyt se on koettu tammimarkkinoilla  - 20 asteessa kampanjointi. Kansanedustajaehdokkaan eräänlainen kestävyyskoe. Kuopion markkinoilla keskiviikkona ja torstaina 26-27.1.11 oli kylmästä säästä huolimatta paljon väkeä. Ja ilahduttavan moni pysähtyi myös Keskustan teltalle.

Mikä ihmisiä puhututtaa – jonkinlainen kooste käydyistä keskustelunaiheista tässä.

Lapsilisät puhuttavat ja nostavat tunteita pintaan. Suurin osa on tuohduksissaan kuultuaan, että lapsilisä lasketaan toimeentulotuessa tuloksi. Niinpä. Samaa ihmettelen minäkin. Tiedän, miten paljon lapsen vaatteisiin, harrastuksiin ja urheiluvarusteisiin uppoaa rahaa. Lapset kasvavat nopeasti ja lähes joka vuosi on tarve hankkia uudet luistimet, sukset, monot ja toppavaatteet. Entäpä musiikkikoulun lukukausimaksut ja muut harrastusmaksut? Ja entäpä jos perheessä on useampi lapsi? Syystä tai toisesta tiukassa taloudellisessa tilanteessa olevilta vanhemmilta vaaditaan todella paljon. Miltä tuntuu vanhemmasta tilin näyttäessä hälytysrajaa ja lapsi kirkkain silmin kertoo, että ensi viikolla alkaa koulussa hiihto ja edellisen talven sukset ovat liian lyhyet? Ja seuraavaksi alkaa luistelu. Lapsilisä kuuluu lapsille ja piste.

Nuorten asiat puhuttavat myös ikääntyviä. Miten ihmeessä on mahdollista, että puhumme työurien pidentämisestä samalla kun nuoret eivät saa edes sitä ensimmäistäkään työpaikkaa?  Tai opintoihin kaivattavaa harjoittelupaikkaa? Ei siinä paljoa lohduta tilastot tulevien vuosien työvoimapulasta. Nuoren aika on tässä ja nyt.

Koskettavia elämäntarinoita sain myös kuulla. Vaimon kuoleman jälkeen yksinjäämisestä kahden lapsen kanssa ja millaista tukea sai tai jäi saamatta. Huomioidaanko fyysisen sairauden yhteydessä riittävästi omaisten tuen tarvetta? Entäpä lasten? Vielä vuosien jälkeen tapahtuneesta aistin tiettyä orpoutta. Koskettavaa oli myös kuulla vanhan herran tarinaa sota-ajoista ja matkasta tähän päivään. Mikä suojasi lapsia ja nuoria sotatraumoilta? Ja miksi nyt hyvinvoinnin aikana niin moni nuori kuitenkin oireilee? Missä on yhteisöllisyyden suoja nykyään?  Onneksi meillä on paljon hyvinvoivia ja elämässä eteenpäin meneviä nuoria. Mutta yhtäkään nuorta ei pidä jättää tyhjän päälle.

Kampanjointi ihmisten parissa on antoisaa. Kosketus ihmisten arkeen on tärkeää säilyä myös vaalien jälkeenkin, tuleepa valituksi kansanedustajaksi tai ei. Työni ihmisten parissa pitää siitä huolen. Mikäli tulen valituksi kansanedustajaksi, haluan työhuoneeni seinälle taulun, jossa on saamani äänimäärä. Jokainen ääni muistuttaa, keneltä ja keiltä olen valtuutuksen tehtävään saanut.

1 kommentti . Avainsanat: lapsilisät, nuoret, toimeentulo, työura, selviytyminen

Ajatuksia lasten ja nuorten maailmasta

Keskiviikko 22.12.2010 klo 23:01

kadet.jpg

Työn täyteinen joulukuu alkaa kääntyä vähitellen jouluksi. Joulukuussa olen erityisesti pohtinut lasten ja nuorten asioita. Olenhan tehnyt päätöksen ja antanut suostumukseni jatkaa työtä nuorten mielenterveystyössä tehtävässä, jota jo vuoden ajan olen hoitanut.

Pro Peruskoulu nettivaaliliitteessä http://properuskoulu2011.blogspot.com/     kirjoituksessani Peruskoulu – kokonaisvaltaista ihmisenä kasvamisen aikaa pohdin erityisesti koulun, kodin ja oppilashuollon yhteistyötä. Valtaosalla nuoria menee hyvin ja heillä on selkeät tulevaisuuden suunnitelmat. Valitettavasti kaikilla nuorilla ei ole samoin. Nuoren pahoinvoinnin, käytösongelmien, kouluvaikeuksien tai psyykkisen oireilun taustalla voi olla monenlaisia syitä. Tarvitaan aikuisia, jotka huomaavat, pysähtyvät, kuulevat ja kuuntelevat ja tarvittaessa puuttuvat tilanteeseen. Yhtään nuorta ei pidä jättää yksin. Yhdenkään nuoren ilmaisemaa pahaa oloa ei pidä katsoa läpi sormien. Tarvitaan vanhempia, opettajia, oppilashuollon henkilöitä ja välittäviä aikuisia. Ja aikaa pysähtyä. Olen sanonut, että nuoren auttamisessa on tärkeintä saada yhteys nuoren mieleen ja sydämeen ja näin kuulla, mistä lopulta onkaan kysymys. On ollut koskettavaa ja palkitsevaa kokea, miten pipo silmillä oleva alasluotu katse on alkanut nousta ja nuoren sulkeutunut ilme avautua.

Eilen annoin haastattelun paikallislehteen perheväkivallasta lasten näkökulmasta. Toimittaja halusi lehteen artikkelin ennen joulua – jospa lasten näkökulmasta asiasta lukeminen havahduttaa vanhemmat pohtimaan, millaisen joulumuiston haluavat antaa lapsilleen. Aina on mahdollista tehdä valintoja turvallisuuden vahvistamiseksi.

Lasten turvallisuus rakentuu aikuisten läsnäolosta, huolenpidosta ja välittämisestä. Kannan huolta, millaista arvopohjaa tulevat vaikeatkin päätökset ja linjaukset Suomen talouden tasapainottamiseksi tulevat heijastelemaan. Taloutta on vastuullisesti tasapainotettava. Onko kestävä tie kuitenkin vain ja ainoastaan se, että markkinavoimat ja talouden kasvun paineet eivät saa meitä unohtamaan inhimillisen elämän lainalaisuuksia. Hyvinvoinnin pohja luodaan lapsuudessa. Kukaan ei jaksa yli voimiensa myöhemminkään. Terveyden ja mielenterveyden näkökulmaa on pidettävä esillä inhimillisten ja kansantaloudellisten vaikutusten vuoksi.

Jouluviikolla on aika hiljentää ja hiljentyä seimen lapsen sanoman äärelle. Me jokainen tarvitsemme taukoa arjen kiireistä. Rauhaisaa joulua!

Aino Kanniainen kansanedustajaehdokas Pohjois-Savo Keskusta

1 kommentti . Avainsanat: Pro Peruskoulu, nuoret, vanhemmuus, oppilashuolto, perheväkivalta

Itsenäinen Suomi- tänään teemme huomisen historiaa

Maanantai 6.12.2010 klo 9:49

Itsenäinen Suomi – tätä ajatellessa väistämättä mieleeni tulevat omat vanhempani, jotka ovat olleet turvaamassa itsenäisen Suomen säilymistä. Lapsen aikakäsitys eroaa aikuisen ajan hahmottamisesta. Kuullessani lapsena – 60 –luvulla miesten puhuvan sodasta, ajattelin sodan olleen kaukana menneisyydessä. Vasta aikuisena olen havahtunut, miten lähellä ja tuoreena sotamuistot ja onneksi myös ihmeelliset selviytymistarinat olivatkaan aikuisten mielessä. Nyt ymmärrän. Itsenäisyydellä on ollut hintansa. Miten monta jonkun poikaa, miestä tai isää jäi rintamalle ja miten paljon surua ja kaipausta elää vieläkin ihmisten mielissä. Sodassa koetuista kauheuksista ei puhuttu ja traumamuistot kätkettiin mielen sopukoihin. Sodan jälkeen oli aika rakentaa maata, tarttua työhön, rakastaa,  perustaa perhe ja uskoa tulevaisuuteen. Itsenäisyyden arvo syvenee sodan kokeneiden ihmisten henkilökohtaisten menetysten, uhrausten ja selviytymistarinoiden kautta. Työssäni perheterapeuttina näen, miten sodan tapahtumat heijastelevat vieläkin sukujen ja yksittäisten ihmisten tarinoissa. Myös tästä on uskallettava ja saatava puhua. Ja siitä, mitä itsenäisyys on mahdollistanut meille nuoremmille sukupolville.

Itsenäinen Suomi vuonna 2010 kuuluu maailman johtavien hyvinvointivaltioiden joukkoon. Huikea selviytymistarina. Se, miten pieni Suomi on tähän päässyt, kertoo suomalaisten kyvystä koota voimat vaikeina aikoina ja rakentaa yhteiskuntaa päämäärätietoisesti. Uskon tähän edelleenkin tämän ajan erilaisten haasteiden kohdalla. Kaikkien saavutusten takana ovat arvot, jotka ovat ohjanneet toimintaa. Isänmaallisuuteen on liitetty usein arvot koti, uskonto ja isänmaa. Kestäviä ja vahvoja arvoja. Vasta julkistetussa Suomen ensimmäisessä kansallisessa arvojen kartoitustutkimuksessa henkilökohtaisista arvoista tärkeimmiksi nousivat rehellisyys, välittäminen ja perhe. Tämä ilahduttaa. On aika puhua arvoista ja ottaa suuntaa niistä tulevaisuuteen.

Itsenäisyyspäivän aamuna sytytin kynttilät ja näin ikkunasta kauniin talvisen luonnon.Suvun ja suomalaisuuden historian kautta katson kiitollisena ja valoisasti tulevaisuuteen. Ilman historiaa ei ole tätä päivää ja tänään teemme huomisen historiaa. On aika omalta osaltani olla rakentamassa yhteistä isänmaata 2010 – luvun haasteissa.  Hyvä isänmaa on parasta itsenäisyyttä. Sen turvaamiseen ja rakentamiseen tarvitaan meitä kaikkia. Jokaista omalla ajallaan, paikallaan ja omilla voimillaan.

Kommentoi kirjoitusta.

Silmiä ei pidä sulkea

Keskiviikko 3.11.2010 - Aino Kanniainen

 

Viime viikon aikana on uutisoitu lemmikkieläinten pahoinpitelyistä, laiminlyönneistä ja jopa rääkkäyksestä. Muutaman päivän sisällä on tullut esille kissan kuolema kuivausrummussa ja toisaalla tuntikausia kestänyt koiran roikottaminen kuristuspannassa parvekkeelta. Julmaa.

Puolustan ehdottomasti eläintensuojelua ja inhimillistä kohtelua. Hyvä, että myös lainsäädännön taholla tähän tullaan kiinnittämään huomiota ja eläinsuojelurikoksia koskeva rikoslaki on uudistumassa. SS 30.10.10 Lemmikkieläimen surma on julma kosto puolisolle – artikkeli tuo esille eläinrääkkäyksen yhteyden perheväkivaltaan. Tiedossa on, että perheväkivalta alkaa usein henkisenä väkivaltana ja etenee asteittain esineisiin, lemmikkieläimiin ja lopulta läheisiin kohdistuvaksi väkivallaksi. Valitettavasti.

Hyvinvoiva ihminen ei vahingoita itseä eikä toisia. Ei myöskään kohtele eläimiä julmasti.  Ihmisenä olemisen taitoihin kuuluvat elämän suojeleminen, itsen ja toisten arvostaminen ja huomioonottaminen, fyysisen ja psyykkisen koskemattomuuden ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Tunnetaitojen vahvistamisen tulisi kulkea mukana kaikessa kasvatuksessa. Ja silmiä ei pidä sulkea väkivallan merkeiltä – eläimiin tai ihmisiin kohdistuen. Väkivaltaongelmien ehkäisyä ja varhaista puuttumista ongelmiin on tehostettava. Muistutan, että kunnille on annettu suositukset perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisyyn Tunnista, turvaa ja toimi julkaisun muodossa. http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=28707&name=DLFE-3513.pdf

Tähän työhön on myös osoitettava riittävät resurssit. Uskon sijoituksen lopulta kasvavan korkoa niin taloudellisesti kuin ihmisten hyvinvointina.

 

 

1 kommentti . Avainsanat: eläintensuojelu, eläinrääkkäys, eläinsuojelurikos, tunnetaidot, perhe- j alähisuhdeväkivalta, tunnista turvaa ja toimi

Perhepolitiikka on samalla myös vanhuspolitiikkaa

Sunnuntai 19.9.2010 - Aino Kanniainen

Olen saanut aloitella kampanjointia kansanedustaja ehdokasehdokkaana ja tavata ihmisiä monissa tilanteissa. Viimeksi eilen olin synnyinkaupunkini Iisalmen torilla Keskustan teltalla kampanjoimassa. Kotoinen olo tuli Iisalmelaisia jututtaessa ja monia muistoja alkoi palautua mieleen omista koulu- ja lukiovuosista. Moni kysyi, mistä olet kotoisin. Koen olevani kotoisin sekä Iisalmesta että Leppävirralta. Juureni ovat vahvasti molemmissa paikoissa. Mieleeni tuli Raija Rastin Leviällä ihmisen juuret – runon sanat: ”Kaikkialla, missä voimaa olet itseesi imenyt, ovat juuresi”.

Monissa keskusteluissa nousi esiin huoli nuorten uupumisesta. Asia, jonka kanssa teen työtä nuorten mielenterveystyössä. Asia, johon on havahduttu myös tilastoja tutkittaessa. Nuorten alle 35-vuotiaiden lisääntynyt työkyvyttömyys on vakavasti otettava ongelma. Samaa tahtia nuorten eläköitymisen kanssa on kasvanut myös nuorten mielialalääkkeiden käyttö. Mistä nuorten pahoinvointi kertoo ja mitä tälle voidaan tehdä? Puhuttelevaa oli, että asian torikeskusteluissa otti esille moni jo iäkkäämpi henkilö. Samoin he kantoivat huolta, millaisen velkataakan olemme jättämässä tulevalle sukupolvelle. Jäin miettimään, millaiset juuret ja perinnön nuoremme saavat?

Ensimmäiset ikävuodet ovat ratkaisevan tärkeitä myöhempää elämää varten. Silloin syntyy luottamus itseen ja muihin sekä rohkeus ja kyky välittää muista. Perusturvallisuus luo hyvän pohjan terveen itsetunnon kehittymiselle ja antaa vahvat elämäneväät aikuisuuteen, jolloin on aika astua kantamaan vastuuta omalta osaltaan. Suomi tarvitsee selviytyäkseen tulevaisuuden haasteista henkisesti hyvinvoivia kansalaisia. Vanhemmuuden ja lapsuuden merkitys tulisi ottaa laajemmin huomioon päätöksenteossa – miten taloudellisten ja työelämän vaatimusten rinnalla huomioimme ennen kaikkea yhteiskunnan hyvinvoinnin perustan. On aika kääntää katsetta perhepolitiikkaan. Lasten ja nuorten saadessa vahvat juuret voivat vanhemmat ihmiset oman osansa tehneenä ikääntyä turvallisesti. Nuorissa on tulevaisuus. Lasten ja nuorten hyvinvointiin sijoittaminen on näin myös vanhuspolitiikkaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vanhemmuus nuorten hyvinvointi ikääntyminen

Mahdollisuuksien näkökulmaa kampanjaan ja politiikkaan

Sunnuntai 29.8.2010 - Aino Kanniainen

Helteisen ja rentouttavan kesän jälkeen on tuntunut hyvältä siirtyä aktiiviseen syyskauteen. Mielenterveysalan ammattilaisena näen levon ja akkujen lataamisen merkityksen ihmisten elämässä. Työn ja tekemisen mielekkyys säilyvät ja jopa lisääntyvät sopivan työn ja vapaa- ajan vaihtelulla.

Tulevaa syksyä, talvea ja kevättalvea tulee sävyttämään eduskuntavaalit 2011. Olen monitahoisen harkinnan päätteeksi antanut suostumukseni lähteä myös itse kansanedustajaehdokkaaksi. Pohjois-Savon piiri virallistaa ehdokkuuden lokakuun alussa.  Kampanjaan mukaan lähteminen herättää monenlaisia ajatuksia. Miten toteuttaa kampanja niin, että jälkeenpäin on itsellä ja toisilla hyvä mieli tehdystä työstä ja mukana olemisesta? Millaisin eväin olen matkalle lähtemässä? Perustuuko lopputulos vaalibudjetin suuruuteen vai muulla tavoin tehtyyn uskottavaan ja äänestäjät vakuuttavaan kampanjointiin? Onko mahdollista toteuttaa kohtuullisella vaalibudjetilla hyvä kampanja? Uskon, että se on mahdollista.  

Keskustan puoluesihteeri Timo Laaninen ennusti Suomenmaassa 8/2010, että vaalien jälkeen nähdään sellainenkin ihme, että joku uusista kansanedustajista ei ole ostanut yhtään lehtimainosta. Hän on osannut käyttää sosiaalista mediaa ja hankkinut tukijansa erilaisten verkostojen kautta.

Omat ajatukseni on lähteä kampanjaan mukaan avoimin mielin, valmiina tekemään kovastikin töitä jalkautumalla ihmisten pariin. Vain omana itsenään voi tehdä uskottavan kampanjan. Arjen tuntemusta eduskuntaan – teema on ajankohtainen joka päivä. Ja erityisesti nyt kun yhtenä suurimmista haasteista on turvata julkisen talouden tasapaino – tehdäänkö päätökset yksiviivaisesti vai pohtien päätösten vaikutusta ihmisten arkeen. Miten onnistumme kannustavalla politiikalla saamaan aikaan myönteisen ilmiön, jossa ihmiset voivat hyvin, katsovat luottavaisesti eteenpäin, löytävät itselleen sopivan opiskelu- ja työalan, uskaltavat perustaa perheen, pystyvät kohtaamaan vanhemmuuden haasteet ja saavat tukea työn ja perheen yhteensovittamiseen, säilyttävät työssä jaksamisen ja mielekkyyden? Ja miten työelämän ja talouden tehokkuuden vaatimuksista huolimatta yhteiskunta pystyy näkemään ja hyväksymään myös inhimillisen elämän toisenkin puolen, että myös sairaus ja työkyvyttömyys ovat totta ja sallittua. Tiedän, mitä tarkoittaa todella sairaana ja monien erikoislääkäreiden lausuntojen jälkeenkin saada kielteinen eläkepäätös ja mennä työvoimatoimiston kirjoille, vaikka todellisuudessa ei voi sairauden vuoksi töitä tehdä.

Uskon myönteisyyden ja kannustuksen voimaan enemmän kuin pakkoon ja painostukseen. Myönteisyyden mahtava voima – sen kun muistaisimme onpa kyse lasten kasvatuksesta, koulutuksesta, johtajuudesta tai omasta elämästä.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vaalibudjetti, myönteisyys, kannustus, eduskuntavaalit

« Uudemmat kirjoitukset