Vappupuhe 1.5.2014 Leppävirran tori

vappupuhe_aino_k.jpg

Meidän Leppävirtamme

Kuntamme on saanut olla itsenäisenä 375 vuotta. Vietämme siis juhlavuotta.

Jokunen sana historiasta., sillä menneisyytensä tunteminen, tässä päivässä eläminen ja tulevaisuuteen valoisasti katsominen ovat tekijöitä, jotka osaltaan antavat näköaloja ja vakautta  niin yksittäisten ihmisten, yhteisöjen, kuntien ja kansakuntien elämään.  Lisäksi historia on mielenkiintoista. Mikäli emme ole siitä tietoisia historiastamme, sillä on taipumus toistaa itseään.

Kuinkahan moni teistä tietää, että Leppävirta on ollut ennen muinoin osana lähes koko nykyisen Pohjois-Savon alueen kattavaa Tavinsalmen suurta pitäjää? On ollut pitäjällä kokoa ja välimatkat pitkiä silloisilla kulkuneuvoilla.Varmasti monenlaisia vaiheita Leppävirtakin on itsenäisyytensä eteen tehnyt tuolloin ja joutuu tekemään edelleenkin. Monesta on selvitty. Mutta tullaanpa tähän päivään.

Mitä Leppävirralle kuuluu 375 itsenäisen vuoden jälkeen? Voimme monilta osin vastata, että hyvää kuuluu. Olemmehan kaikilla kuntatalouden tunnusluvuillakin vertailukelpoinen kunta. Meillä on toimivat palvelut ja yrittämisen virtaa. Olemme aktiivinen kunta.  Huolen pilviä on kuitenkin ilmassa. On pystyttävä vastaamaan kuntarakenne- ja Sote- uudistuksen haasteisiin, lunastettava kunnan olemassolon oikeus pitämällä talouden tunnusluvut tasapainossa. Meneillään olevassa keskittämisen ideologiassa on välillä tuntunut, että tämäkään ei riitä.

Nykyisen hallituksen ja kuntaministerinä toimineen Henna Virkkusen kunnianhimoisena tavoitteena oli muokata kuntakenttää  luontaisiin työssäkäyntialueisiin perustuviksi suurkunniksi. Kuntien määrää oli tarkoitus vähentää nykyisestä 336 kunnasta jopa alle sataan. Kuntia olisi tarvittaessa voinut jopa pakottaa liitoksiin. Siis pakottaa. Vilauteltiinpa jo kuntakarttaharjoituksissa Leppävirran jakamista kahteen suuntaan! Voinee kysyä, onko suurkuntaideologiassa ja pakottamisessa joitakin historiallisia viitteitä?

Myös Leppävirralla luottamushenkilöt ja viranhaltijat ovat käyttäneet tunnin toisensa perään lausuntokierroksella olevien kuntarakenne- kyselyihin vastaamisessa. Kuntauudistuksen läpivieminen kiireellä ja pakolla uhaten ilman laajaa parlamentaarista valmistelua on ollut tuhoontuomittu yritys.  Niinpä lakiesitys kuntauudistuksesta sai maaliskuun lopussa päättyneellä lausuntokierroksella varsin murskaavat lausunnot. Hallitus joutui luopumaan pakosta. Onneksi. Perustuslainkin mukaan pakkoliitokset ja isäntäkuntamalli olisivat loukanneet vakavasti kunnallista itsemääräämisoikeutta.

En usko pakon voimaan enkä ylhäältäpäin saneluun. Uskon kannustuksen ja ihmisten tarpeista lähtevän kehittämisen voimaan. Suomalaiset ovat ennenkin osoittaneet voimansa ja taitonsa puhaltaa yhteen hiileen vaikeista ajoista selviytymiseksi. Uskon tähän edelleenkin. Henkisellä ilmapiirillä on valtava vaikutus.

Leppävirran valtuutetut ovat itsenäisen Leppävirran kannalla.  Olemme kuitenkin aloittamssa kuntarakennelain velvoittamaa kuntajakoselvitystä Varkauden, Joroisten ja Heinäveden kanssa.  Vaikka kuntaliitokseen tuskin on aihetta, voi selvitys kuitenkin lisätä alueen kuntien välistä ymmärrystä, yhteistyötä ja yhteen hiileen puhaltamista.

Voimme esim. vilpittömästi iloita Stora Enson päätöksestä investoida 110 miljoonalla eurolla Varkauden tehtaisiinsa. Uskon tämän olevan pitkän ja sitkeän työn tulosta. Heijastevaikutukset tulevat kohdistumaan laajasti ympäristöön ja vahvistamaan metsäteollisuutta aina yksittäisistä metsänomistajista lähtien.  Myöskin valtatie 23 perusparannus on työvoitto tälle seudulle.

Näyttää siltä, että  Pohjois-Savon ja koko Itä-Suomen  elinvoimaisuuden turvaaminen edellyttää yhä  vahvempaa edunvalvontaa. Tähän voi jokainen vaikuttaa niin tulevissa Eu- kuin eduskuntavaaleissakin.
Kuntatalouden näkymät ovat kiristyneet huomattavasti. Olemme Leppävirralla reagoineet tähän taloudentasapainottamisella.  Kysymys on tulevaisuuden turvaamisesta. Monen tekijän summana saimme kuitenkin positiivisen ylijäämän, josta olemme voineet  siirtää uuden päiväkodin investointivaraukseen 2,5 milj euroa. Uuden päiväkodin rakentaminen on tulevaisuuteen sijoittamista parhaimmillaan. Kirjaston peruskorjaaminen on ollut myös myönteinen signaali – emme ole pysähtyneet paikoillemme. Monitoimitalon rakentaminen tällaisena aikana on ollut rohkea päätös. Talouden haasteita tulee meillä olemaan tulevinakin vuosina. Meidän ei pidä sortua liialliseen itsevarmuuteen tai vertailemaan naapurikuntien alijäämiä.

Vaikka kuntaliitospakon uhka on ainakin hetkeksi väistynyt, voivat hallituksen muut keskittämistoimet viedä kuntia yhä ahtaammalle. Sote- uudistuksen sovusta huolimatta monet yksityiskohdat ovat auki. Pelkät hallintomallit eivät riitä. On osattava nähdä ihmisten tarpeiden ja arjen toimivuuden tasolta.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on kaavailemassa 500 opiskelijan minimirajaa lukioille.  Tämän toteutuessa alle viidensadan oppilaan lukiot jäisivät siis historiaan - nyt panostetaan suuriin yksiköihin. Mikäli tämä toteutuu, on selvää, miten Leppävirran lukion käy. Peruskoulun päättäville ei olisi enää ainuttakaaan vaihtoehtoa jatkaa opintoja omassa kunnassa.  Eduskuntaan voisi lähettää terveisiä, että lukioiden harventaminen voi toimia suurissa monen lukion kaupungeissa,  mutta ei laaja- alaisissa pitkien matkojen maakunnissa.

Joudumme siis entistä vahvemmin pitämään huolta kuntamme tulevaisuudesta. Olen aiemminkin puhunut Leppävirran rikkautena olevista kylistä ja kyläyhteisöistä. Vuoden 2013 kyläksi valittiin Soinilansalmi. Tämä on esimerkillinen osoitus periksiantamattomuudesta ja yhteishengestä. Soinilansalmi ei jäänyt tumput suorana odottamaan mahdollisia kuntarakenteiden muutoksia. Tätä ennakkoluulottomuutta tarvitaan koko Leppävirran alueella. Ja sitähän löytyykin! Historiamme osoittaa tämän selkeästi.

Tehdään töitä oman alueen, kunnan, maakunnan ja Suomen parhaaksi.  Kuten John Buchan on sanonut:” Voimme maksaa velkamme entisille sukupolville toimimalla niin, että tulevat sukupolvet jäävät kiitollisuuden velkaan meille”.
Muistetaan pitää hyvää huolta myös omasta itsestä ja läheisistämme – ja nähdä hyviä asioita ympärillämme. Näin hyvinvointi ei ainakaan vähene vaan lisääntyy ja laajenee. Suuret asiat lähtevät liikkeelle pienistä teoista.

Hyvää Vappua juuri Sinulle!



Vappupuhe 1.5.2013 Leppävirran tori

Hyvää vappua kaikille!

Edellisen kerran pidin tällä samalla paikalla vappupuhetta vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen kaksi vuotta sitten. Silloin Jytky – vaalien jälkeen olivat edessä pitkittyvät hallitusneuvottelut, joiden tuloksena syntyi kuuden puolueen hallitus. Kunta- ja soteuudistusta on valmisteltu suurilla sanoilla Kunnat kyykkyyn ja vain suuri on kaunista- ajatuksilla. Osinkoverouudistuksen todellisten vaikutusten selviäminen ja valuvikojen paikkailu herätti myös median näkemään hallituksemme tilanteen. Yhä enemmän on kuultu asiantuntijoidenkin esittämää kritiikkiä uudistusten toteuttamistavoista. Viimeisin puoluekannatusmittaus osoitti myös kansalaisten tyymättämyyden kasvaneen. Uhosta ei saa tulla tuhoa.

Mikäli hallituksen politiikkaa sokeasti uskotaan on vaarana toteutua Aleksis Salusjärven  (28.2.2013) kolumnissaan luoma provosoitu kuva nyky-Suomen näköalattomuudesta ja miten Suomi on menossa kiinni. ”Asutus on keskittynyt suurten kaupunkien taajamiin ja palvelut on viety ostoskeskuksiin. Yli miljoona suomalaista on eläkeiässä ja näyttää, että viimeiset heistä tulevat sammuttamaan maaseudulla valot.” Emmehän me näin anna tapahtua Leppävirralla? Emmehän?

Kuntavaalien jälkeen eräänlainen jytky tuli Leppävirrallekin. Kuin toisintona valtakunnan politiikasta syntyi 18 valtuutetun ja viiden puolueen tekninen vaaliliitto. Toivon vahvasti, Leppävirralla emme kuitenkaan sorru nykyhallituksen politiikan kopiointiin vaan päätösten perustelut lähtevät paikallistasolta ja kuntalaisista.   Sitä kuntaa kuuleminen, jonka juurella asunto

Kaikessa päätöksenteossa on lähdettävä ihmisen tasolta kuten Jim Rohn on todennut: Johtajana sinun tulisi aina aloittaa sieltä, missä ihminen on, ennen kuin yrität johtaa häntä sinne, minne toivot hänen menevän”.

Leppävirran tulevaisuuden kuvan määrittelen seuraavaksi -  Itsenäinen elinvoimainen Leppävirta. Kyllähän Leppävirralle olisi ottajia. Mutta mitä liitos tarkoittaisi pidemmässä juoksussa kuntamme kehittämiselle? Tosiasiahan on, että kuntaliitokset johtavat palveluiden etääntymiseen  ja syrjäisimpien osien kuihtumiseen. Hyvään itsetuntoon liittyy oman ja toisten aseman tiedostaminen ja arvostaminen. Emme ole kaupunki vaan maaseutukunta, joka tekee hyvää yhteistyötä naapurikuntien kanssa seudun ja koko maakunnan hyvinvointia rakentaen. Selkeä tavoite antaa suunnan kuten Gart Stein on Tiellä pysymisen taito- kirjassaan todennut: “ Auto menee sinne, minne silmät katsovat”.

Itsenäisyys turvaa koko kunnan kehittämisen aina syrjäisimpään kolkkaan saakka ja sen, että leppävirtalaiset saavat äänensä kuuluviin heitä koskevissa asioissa. Päätöksenteko ei myöskään valu yhä kauemmaksi ja yhä suurempien kuntien valtuustoihin.

Elinvoimaisuus lähtee ja kasvaa vahvuuksista. Se, mihin huomio kiinnitetään, kasvaa ja vahvistuu. Tarvitaan arvostavaa silmää näkemään mitkä asiat meillä ovat hyvin.  Pitkäjänteisen työn tuloksena Leppävirran talous ja peruspalveluiden taso on saatu pidettyä vertailukelpoisella tasolla. Kysterille terveydenhoidon palveluiden tuottajana voidaan antaa kiitosta. Opetusryhmien keskikoko on maakunnan tasolla verrattuna suhteellisen pieni ja valinnaisuudentaso suhteellisen laaja. Oman lukion säilyminen kunnassa on meille myös tärkeä. Osaammeko arvostaa näitä asioita riittävästi?

Olemme laaja-alainen kunta, jossa kylillä oleva aktiivisuus ja monenlainen yritystoiminta tuovat osaltaan tekemisen meininkiä. Kuntamme ei ole liian suuri eikä liian pieni vaan sopivankokoinen. Täällä on hyvä asua, elää, tehdä töitä ja yrittää. Kunnassamme on paljon yhteisöllisyyttä. Maaseutuohjelma on rakennettu koko kunnan elinvoimaisuutta ja kehittämistä ajatellen. On pidettävä huoli, että myös valtuuston hyväksymää maaseutuohjelmaa tullaan hyödyntämään.

Kunnan asukasluvun lasku on saatava taittumaan. Kaavoitus – ja tonttipolitiikan on oltava enemmänkin mahdollisuuksia etsivää kuin esteiden rakentamista. Paluumuuttajat ja mahdolliset myös maaseudulle rakentajat on otettava ilolla vastaan. Kesämökkien muuttamista vakituiseksi asunnoksi on mahdollistettava aiempaa helpommin. Jokainen kuntalainen on nähtävä elinvoimaisuuden lisääjänä eikä kulueränä.

Elinkeinopolitiikan on oltava aktiivista ja on katsottava jo olemassa olevien leppävirtalaisten yritysten menestymisen ja kasvun mahdollisuuksia. Suosi suomalaista- suosi leppävirtalaista. Valintoja teemme jokainen omalta osaltamme.

Lopuksi hieman positiivisen psykologian antia meille kaikille, sinulle, minulle ja koko kunnalle. Tutkimuksen mukaan kukoistavan ja hyvinvoivan yksilön tai yhteisön  positiivisuus-negatiivisuussuhde on 3:1. Ei siis 3:0. Vaikka negatiivisetkin asiat on nostettava esille, voidaan se tehdä rakentavasti ja lähtien liikkeelle siitä mikä jo on hyvää ja toimivaa. Myönteistä virtaa Leppävirralle!


 

Leppävirran kunnanvaltuusto 12.12.2011

Leppävirran kuntaa on hoidettu ja kehitetty pitkäjänteisesti hyvin, Kiitokset tästä kuuluvat niin viranhaltijoille,  työntekijöille kuin luottamushenkilöille ja kuntalaisille. Jokainen on tärkeä osa kokonaisuutta.

Tulevaa taloussuunnitelmaa olemme päättämässä monen epävarmuustekijän vallitessa. Kuntakentällä puhaltavat monet muutoksen tuulet. Mikä on Leppävirran asema tulevaisuuden kuntakartalla? Itsenäisen kunnan olemassaolon oikeutta vahvistavat tasapainoinen taloudenhallinta ja miten hyvin kuntapalvelut toimivat. On määrätietoisesti tehtävä töitä koko laaja-alaisen kuntamme kehittämisen eteen.

Tänään tehtävät päätökset tulevat sitomaan kuntamme taloudellista liikkumavaraa vuosiksi eteenpäin. Kolmen minuutin puheenvuoro ei minulle nyt taida riittää. Nimenomaan valtuusto on paikka, jossa pitää käydä monipuolista keskustelua ennen varsinaista päätöksentekoa.

Nyt käsillä olevassa taloussuunnitelmassa on mittava investointien lista. Olen ollut monitoimihallin suunnittelun kannalla. Näen monitoimihallin ja Vokkolan rinteen kehittämisen merkityksen.  Liike on lääke. Liikuntamatkailusta tulevat eurot kuntaan ovat toki tervetulleita. Monitoimihallin puolesta käytetyt kannanotot ovat hyviä ja en niitä lähde kiistämään.

Miksi sitten olen kannattamassa monitoimihallin rakentamispäätöksen siirtämistä kahdella vuodella eteenpäin ja että lähdemme ensin toteuttamaan Leivolan, terveyskeskuksen ja päiväkodin investointeja? Olen harkinnut asiaa tarkkaan ja päätynyt tähän vastaamalla kahteen kysymykseen.  

Ensiksi, mihin meillä on tässä tilanteessa varaa?

Kohta saatatte ajatella, että jopas se Kanniainen madonlukuja esittelee. Luvut ovat kuitenkin otettu budjettikirjasta ja päätöksenteossa tätä puolta ei pidä ohittaa.

Olemme ensi vuodelle tekemässä 1,7 miljoonan alijäämäistä budjettia ja vuonna 2014 jo 2,5 miljoonaa euroa alijäämää!  Ei liene ihme, että kaikki valtuutetut eivät ole tämänkaltaisen esityksen takana.

Investointeja ei voida toteuttaa ilman mittavaa lainanottoa. Lainojenhoitokulut tulevat kasvamaan huimasti: vuoden 2011 0,7 miljoonasta eurosta vuoteen 2014  2,7 miljoonaan euroon!

No entäpä, miten käy lainakannalle? Kyllä me saamme senkin nousemaan.

Lainakannan ollessa vuonna 2010 402 e/ asukas, nousua on odotettavissa vuoden 2014 suunnitelmiin jo 2 103 euroon/asukas. Unohtaa ei pidä myöskään kuntakonsernien lainoja (joiden on arvioitu kohoavan vuonna 2012 2,340 euroon/ asukas.)

Leppävirralla on reagoitu talouden heikkenemisen uhkiin. Vuonna 2009 talouden tasapainottamistoimikunta laati terveen talouden tunnusluvut vuosille 2010-2012.  Lisäksi  kunta- ja hyvinvointistrategia  vuosille 2010 – 2015 määrittelee yhdeksi kuntakonsernin arvoksi terveen kuntatalouden. Olemmeko edelleen näillä linjauksilla? Vai olemmeko tietoisesti muuttamassa suuntaamme?

Miten aiomme myöhemmin kattaa tulevien vuosien alijäämät?  Entäpä, olemmeko valmiita sitoutumaan monitoimihallin vuosittaisiin käyttökustannuksiin, joiden on suunnitelmasta riippuen arvioitu olevan noin 500 000 tuhannen euron luokkaa? Mistä muusta palveluntuotannosta ja käyttötaloudesta tämä säästö on sitten revittävä kasaan? Myös kylien kokoontumistilojen ylläpitoon on löydyttävä tarvittavat eurot.  Näin tullaan esittämääni toiseen kysymykseen:

Mitä muita investointeja monitoimihallin rakentaminen siirtää sivuun tai heikentää?

Peruspalveluinvestointeja ei voida eikä pidä siirtää aina vuosi vuodelta eteenpäin.

Taloussuunnitelmassa investointien kohdalla näkyy luettelo kohteista, joille ei ole määrärahavarausta kuten opetusrakennusten korjauksia, vesihuoltohankkeita tai kevyen liikenteen väyliä. Kuntalaisten on oltava tietoisia, mitä tehtävä päätös monitoimihallin rakentamisesta tarkoittaa kuntatalouteen ja muihin palveluihin. 

Loppujen lopuksi.  Miten yhtälö tasapainoisesta kuntataloudesta ja mittavista investoinneista yhdistettynä yleiseen talousnäkymien epävarmuuteen ratkaistaan? Minua ei vakuuta ylimalkaiset toteamukset: ”kyllä meillä on varaa tai kyllä meidän talous sen kestää”.

Viisautta on ottaa nyt aikalisä ja siirtää päätös kahdella vuodella. Jos yleinen taloustilanne on hyvä, me voimme monitoimihallin toteuttaa turvallisin mielin. Ja jos taloustilanne on huono, on meidän joka tapauksessa toteutettava päiväkodin, vanhuspalveluiden ja terveyskeskuksen investoinnit. Myös tämä on kunnan kehittämista! Laitetaan asiat tärkeysjärjestykseen ja lähdetään liikkeelle niistä.  

Joka tapauksessa Leppävirta on hyvä paikka elää ja asua.  Hyvää joulunaikaa ja Uutta Vuotta!

 

 

Puheet

Vappupuhe 1.5.2011 Leppävirran tori Aino Kanniainen

Hyvää vappua teille kaikille!

Toukokuun alkuun liittyy vahvaa luonnon heräämisen ja kesän odotusta.

Tänä keväänä olemme vasta käyneet eduskuntavaalit läpi. Puolueiden kannatusjärjestys meni uusiksi ja ilmapiiri vaalien jälkeen on odottava. Ilmassa on paljon kysymyksiä ja katseet kohdistuvat tuleviin hallitusneuvotteluihin. Saadaanko toimintakykyinen hallitus, joka pystyy sovittamaan yhteen hyvinkin vastakkaisia näkemyseroja. Suomen edun mukaisesti toivon niin. Haluan myös uskoa niin.

Tasavallan presidentti 28.4.2011 valtiopäivien avajaisissa pitämässään puheessa totesi: ” Vaaliteemat ovat vielä kaikilla tuoreessa muistissa. Lupaukset velvoittavat. Näin pitääkin olla, jotta usko vaalien merkitykseen ja demokratiaan säilyy.”  Nyt on tullut aika lähteä vaalilupausten mukaiseen päätöksentekoon. Niin hallitus- kuin oppositiopuolueilla tulee olemaan tärkeä tehtävä. Vaalien jälkeenkin yhä useampi seuraa mielenkiinnolla poliittista keskustelua ja toimintaa. Tämä on tervetullut asia, koska niin moni on aiemmin sanonut, että ”politiikka ei voi vähempää kiinnostaa”. Tosiasiassa politiikka on ihmisten asialla olemista ja yhteisten asioiden hoitamista, jota ilman järjestäytynyt yhteiskunta ei voi toimia. Jos tämä ei toteutuisi, tuskin kukaan olisi välinpitämätön tai jättäisi äänioikeuttaan käyttämättä. Ei ole pienestä asiasta kysymys silloin kun ihminen kirjoittaa numeron äänestyslippuun. Silloin annetaan valtakirja toiselle edustaa ja hoitaa omia ja yhteisiä asioita. Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa äänestämällä.  Tätä on demokratia.

Valitut kansanedustajat ovat vastuullisella paikalla. Tehtävä velvoittaa. Haasteita tulee riittämään. Suuret yhteiskuntapoliittiset linjaukset tulee pystyä sovittamaan yksittäisen ihmisen arjen tasolle. Olen ihmetellyt, miksi vaalikeskusteluissa Eu- tukipaketit valtasivat alaa jättäen varjoonsa yhteiskunnassamme olevat kysymykset lasten psykiatriasta, nuorten syrjäytymisestä, lapsiperheiden selviytymisestä, työhön ja yrittäjyyteen liittyvistä tekijöistä tai terveydenhuollon ja vanhusten palveluiden toteuttamisesta? Asiat, joilta emme voi sulkea silmiä tai joita ei pidä siirtää syrjään. Ilmiö, jota ihmettelen. Onko lähellä olevaa hätää vaikeampi kohdata? Heijastavatko eräiden uusien kansanedustajien jopa solvaavat puheet toisesta kulttuurista ja uskonnosta tulevista maahanmuuttajista suomalaisen yhteiskunnan asenneilmapiirin ja arvojen kovenemista? Lyökö tämänkaltaiset vaikutusvaltaiselta taholta tulevat puheet  korville monella tasolla niin perheissä, päiväkodeissa, kouluissa ja järjestötoiminnassa tehtävälle rauhankasvatukselle, jonka tärkeimpiä sisältöjä ovat ihmisarvoon ja oikeudenmukaisuuteen liittyvät kysymykset. Ei ole vähäpätöinen asia, millaisen mallin jopa yksittäinen kansanedustaja antaa nuorisolle suhtautumisessa toisiin ihmisiin – tulevatpa he läheltä tai kaukaa.  

Yhteiskunnan kehityksestä kertoo se, miten se huolehtii heikoimmistaan tai miten suhtaudumme erilaisuuteen. Hyvään päätöksentekoon toki kuuluu myös rakentava kritiikki ja ongelmien ratkaiseminen rauhanomaisin keinoin.  Työtä yhteiskunnan ja ihmisten hyvinvoinnin eteen on jatkettava.

Oma eduskuntavaalikampanjani jää myönteisenä kokemuksena mieleen. Olen kiitollinen kaikille niille, jotka uskoivat mahdollisuuksiini, sanomaani ja rohkeasti lähtivät kampanjaani tukemaan antaen oman osuutensa yhteisen tavoitteen eteen.  Olen kiitollinen myös jokaiselle 3 280 äänestäjälleni, jotka luottivat äänensä minulle ja mahdollistivat varakansanedustajaksi  sijoittumiseni. Olen kiitollinen myös epäilijöille, koska he muistuttivat tehtävän haasteellisuudesta ja siitä, että vaalitulos ei tule itsestään.

Työssäni jatkan vaaliteemojeni mukaista arkitason työtä lasten, nuorten, aikuisten ja perheiden hyvinvoinnin eteen. Edelleenkin haluan olla viemässä yhteisiä asioita eteenpäin niin kunnallisissa kuin maakunnallisissa luottamustehtävissäni. Katson luottavaisesti eteenpäin. Totean nöyrästi Esko Ahon sanoin ”Niin on hyvä kuin käy”.

Me jokainen voimme omalta osaltamme olla viemässä asioita eteenpäin, jotta ihmisen näköinen politiikka voisi toteutua ja päätöksenteko ei pääsisi vieraantumaan ihmisten arjesta. On hyvä muistaa, että jokainen yksittäinen ihminen eli sinä ja minä olemme tärkeä osa kokonaisuutta. Jokaisen toiminnalla on merkitystä niin perhepiirissä, työssä ja ennen kaikkea olemalla ihminen ihmiselle. Ethän aliarvioi tekojesi voimaa tai osallistumisesi vaikutusta.  Yhdellä pienellä eleellä voit muuttaa toisen elämän parempaan tai huonompaan suuntaan. Perhosensiipiefektin mukaan pienet asiat voivat johtaa suuriin asioihin. Muistetaan siis, että Suomen hyvinvointi rakennetaan arjen teoilla. Tehdään se yhdessä!

Valoisaa vappua ja kesän odotusta!


 

Valoa ei väkivaltaa -puhe  25.11.2020 VARKAUS TAULUMÄEN TORI

Tänään sytytetään kynttilä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastustamaan. Valo nostaa esille, että väkivalta ei ole koskaan yksityisasia. Murretaan vaikenemisen muuri. Väkivalta kaikkine muotoineen on aina loukkaus ja rikos toista ihmistä kohtaan onpa tekijänä mies tai nainen tai kohdistuupa se kumppaniin, puolisoon tai lapseen.  Väkivalta haavoittaaa syvästi turvallisuudentunnetta – ei vain uhrin vaan myös lasten ja lähipiirin. Väkivalta haavoittaa aina myös tekijäänsä on samalla isku itseä vastaan – jokainen lyönti vie rakastettua / lähimmäistä henkisesti kauemmaksi itsestä. Suhteeseen hiipii varuillaanolo ja uhan ilmapiiri. Rakkaus ja lämpö sammuvat. Kotiin, jossa jokaisen tulisi saada olla turvassa, tulla hyväksytyksi omana itsenä, alkaa hiipiä varuillaanolo, ennakointi, uhan ilmapiiri ja jopa pelko. Tunnesuhde tekee väkivallasta usein vaikeasti käsiteltävän, sillä väkivalta on kietoutuneena arkielämään ja läheiseen ihmissuhteeseen.

Hyvää parisuhdetta ja kodin ilmapiiriä lisää rakentava vuorovaikutus, jossa voi olla turvallisesti erimieltä.  Rakentava tapa ratkaista erimielisyyksiä koituu lopulta parisuhteen vahvuudeksi – yhdessä koetuksi kokemukseksi vaikeuksien voittamisesta. Lukkiutuneessa tilanteessa suhteeseen astuvat epäily, salailu, toisen vähättely, alistaminen, vallankäyttö, kontrollointi, uhkailu ja väkivalta, joka voi kohdistua ensin lemmikkieläimiin ja asteittain edetä ja pahentua perheenjäseniin. Kaikkien on paha olla. Apua tarvitsevat väkivallan kaikki osapuolet - apua on oltava saatavilla niin väkivallan kohteelle, tekijälle kuin lapsille. Väkivallan kierre on saatava poikki.

Lehdistä voimme lukea lähes päivittäin lähisuhteissa tapahtuneista väkivaltateoista. Suomessa on tehty kaksi isompaa uhritutkimusta, joiden mukaan noin 40 % naisista on kokenut väkivaltaa tai uhkailua 15 vuotta täytettyään. Nykyisessä parisuhteessa väkivaltaa tai sillä uhkailua on kokenut noin 20 % vastaajista. Vuosittain Suomessa kuolee 20- 26 naista parisuhdeväkivallan seurauksena. Isoja lukuja, joka on vain jäävuoren huippu. Väkivalta piiloutuu. Siitä ei ensimmäiseksi lähdetä puhumaan. Väkivaltaan haetaan apua harvoin väkivallan nimellä vaan apua haetaan sen aiheuttamiin traumanoireisiin kuten paniikkioireisiin, ahdistukseen, muistamattomuuteen, keskittymiskyvyttömyyteen tai univaikeuksiin. Murtumat ja haavat naamioidaan tapaturmaksi. Taustalla oleva pitkäänkin jatkunut väkivalta tai väkivallan pelko jää tulematta esiin, mikäli työntekijällä ei ole valmiutta ottaa asiaa puheeksi. Väkivaltaan puuttuminen vaatii myös ammattilaisilta tietoa, taitoa, herkkyyttä ja ennen kaikkea rohkeutta nähdä väkivallan merkit ja toimia uhrin auttamiseksi ja väkivallan loppumiseksi

Väkivalta toisaalta piiloutuu ja toisaalta vyöryy silmille tiedotusvälineiden kautta. Ikäviä uutisotsikoita perheen sisäisistä väkivallanteoista.  Väkivaltaa vähentävää työtä on siis tehtävä edelleen – on vaikutettava asenteisiin, vahvistettava ihmisten tunne- ja turvataitoja, vahvistettava ennaltaehkäisevää ja varhaista puuttumista, auttamista ja rikoksen torjuntaa.

Perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön kehittäminen on Suomessa ollut pitkään erilaisten projektien ja kolmannen sektorin toimijoiden vastuulla. Lähisuhdeväkivallan uhrien ja tekijöiden palveluja tuottavat edelleen suurelta osin järjestöt. Valtiovalta on antanut kunnille Tunnista, turvaa ja toimi –suosituksen, jonka tarkoituksena on tukea ja edistää paikallista ja alueellista työtä lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisemiseksi ja siitä aiheutuvien ongelmien ja kustannusten vähentämiseksi. Turvallisuuden vahvistaminen ei synny itsestään, vaan on tulosta yhteisistä ponnistuksista ja julkisesta rahoituksesta. Poliittisen johdon tukea tarvitaan riittävän rahoituksen turvaamisessa ja tehokkaan lainsäädännön luomisessa sekä muistuttamaan edelleen väkivaltatyön tärkeydestä – väkivalta jää helposti muun työn jalkoihin.

Varkauden seutu on ollut aloitteellinen perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön kehittämisessä. Siitä kiitokset niin poliittisille päättäjille, viranhaltijatahoille ja eri alojen työntekijöille. Seula-hanke 8/07-9/09 toteutettiin Varkauden, Leppävirran, Heinäveden, Rantasalmen ja Joroisten kuntien yhteisenä hankkeena.

Hankkeen aikana laadittiin äitiys- ja lastenneuvolaan, päivähoitoon, kouluterveyden- ja oppilashuoltoon, vastaanotoille, osastoille, kotihoitoon ja sosiaalityöhön perhe- ja lähisuhdeväkivalta auttamisen toimintamallit antamaan valmiuksia ja työkaluja väkivallan tunnistamiseen, puheeksiottoon ja asiakkaan/ väkivallan eri osapuolten selviytymisen tukemiseen. Tuleepa perheväkivalta ilmi missä toimipisteessä tahansa, on tärkeää, että työntekijällä on valmiutta kuulla asiakasta ja tietoa väkivallan auttamisen moni ammatillisista toimintamalleista ja hoitopoluista. Ja asiakkaan tulee voida luottaa, että asian esille ottamisen kynnyksen ylitettyään asiantuntevaa apua on saatavilla!

Perhe- ja lähisuhdeväkivalta pitää sisällään koko elämänkaaren lapsista vanhuksiin sekä väkivallan eri asteet ja muodot. Seula-hanke vahvisti parhaiten varhaista puuttumista ja väkivallan tunnistamista ja puheeksiottoa, mutta pidempikestoisen avun eri osapuolille koordinoimiseen olisi tarvinnut vielä enemmän aikaa ja resursseja. Haasteena on, miten riittävän pitkäkestoinen apu perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön osapuolille on toteutettavissa jo olemassa olevien palvelurakenteiden sisällä. Toisaalta hanke nosti esille, mitä voimavaroja ja osaamista jo on kuntien peruspalveluissa ja miten yhteistyön koordinoimisella ja toisten työn tuntemisella voidaan voimavaroja ja osaamista yhdistää asiakkaiden auttamiseksi.

” Hanke jättää ison jalanjäljen tälle alueelle, sen ei voi antaa mennä hukkaan” – palautekommentti hankkeesta.

Toivon vahvasti, että jo aloitettu väkivaltatyön kehittäminen alueella jatkuisi ja saisi resursseja. Puhun vahvasti ennaltaehkäisevän ja varhaisen tuen puolesta unohtamatta, että korjaava työ kuten turvakoti, poliisi ja oikeuslaitos ovat tärkeitä ja välttämättömiä toimijoita. Mielenterveystyötä tekevänä ja perheterapeuttina toivon voivani omalta osaltani olla vaikuttamassa, että esim. poliisi Haapalan työtaakka vähenisi =).

Ja on hyvä muistaa, että me jokainen voimme omalta osaltamme olla edistämässä väkivallattomuutta ja ihmisten turvallisuutta. Monet, jotka elävät väkivallan kanssa päivästä toiseen, olettavat sen kuuluvan ihmisen osaan. Näin ei kuitenkaan ole. Moni tietää tai aavistaa tuttavan, työkaverin tai muun naapurin kokevan jonkinasteista väkivaltaa. Monet ajattelevat, että toisten kotona tapahtuviin asioihin puuttuminen on tunkeilua ja yksityisasioihin sekaantumista. Paljon huolestuttavampaa kuitenkin on, jos havaittuun väkivaltaan ei reagoida lainkaan. Sinun tukesi naapurille, sukulaiselle tai tuttavalle voi olla ratkaisevaa hengenvaarallisen kierteen lopettamisessa. Me jokainen voimme olla lähimmäinen toiselle ottamalla puheeksi myös lain suoma oikeus koskemattomuuteen, osoittaa välittämistä ja saada aikaan myönteinen ketju väkivallan loppumiseen tai väkivallasta irrottautumiseen.

Jokainen lyönti murentaa rakkautta ja läheisyyttä. Kukaan ei voi hyvin. Meitä kaikkia tarvitaan väkivallan vastaisessa työssä - työntekijöinä, poliittisina päättäjinä ja lähimmäisinä.

Tämä kynttilätapahtuma on tärkeä viesti alueelle – väkivallan vastaista työtä on tehtävä ja sille on osoitettava riittävät resurssit!

Aino Kanniainen

VET Psykoterapeutti ja perheterapeutti