Työkyvytön työkykyinen? Kirj. Aino Kanniainen

Kirjoitus on julkaistu Warkauden lehdessä 12.3.2011 ja Soisalon Seudussa 15.3.2011

Kirjoituksessani otan kantaa niin monen kohtaamani ihmisen työkyvyn menetyksestä seuranneeseen kohtaloon.

Sairaus tai tapaturma tulee pyytämättä ja usein yllättäen kesken aktiivisen työuran. Kaikkien kohdalla toipuminen ei etene toivotusti. Myöskään kaikkien kohdalla ammatillinen kuntoutus ei ole mahdollista esim. jatkuvien kipujen vuoksi. Työkyvyn menetys on monelle surutyön paikka ja eläkehakemuksen lähettäminen asia, jota ei olisi itselleen toivonut. Terveyden menettäminen ja työstä luopuminen koskettavat syvältä. Epätietoisuus tulevasta painaa mieltä. Mieluummin ottaisi terveyden takaisin kuin luopuisi työstä. 

Moni on kokenut eläkehakemuksen hylkäyksen. Eläkeyhtiön kirjallinen vastaus: ”Teillä ei ole oikeutta tähän eläkkeeseen” ja lainaus TyEL 35 §:ään tuntuvat kylmiltä. Vaihtoehdoksi lopulta jää usein hakeutuminen vajaakuntoisena työmarkkinatuelle. Aktiivisesta ja tunnollisesta työntekijästä onkin tullut työtön, joka ei sairauden vuoksi kykene työtä vastaanottamaan.  Edessä on usein vuosien muutoksenhakuprosessi, jossa minimituloista joutuu maksamaan lisätutkimuksia ja erikoislääkärinlausuntoja sekä ottamaan vastaan toistuvia hylkääviä eläkepäätöksiä. Prosessi, joka sairauden lisäksi uuvuttaa lopulta myös monen psyykkistä jaksamista. Tilanne, joka myös mielenterveyden ammattilaisena tuntuu kohtuuttomalta.

Kumpi on oikeassa, potilaan tilanteeseen huolellisesti paneutunut, silminnähtävään havaintoon ja tutkimustuloksiin vetoava B- lausunnon kirjoittanut erikoislääkäri vai potilaan kohtaamaton vakuutuslääkäri? Kummanko lääkärin arvio on väärä? Vai onko systeemissä ihmisen sairauden mentävä aukko? Vakuutuslääkärin hylkäävä päätös ei paranna ketään tai poista jatkuvia kipuja. Mahtaako eläkesuosituksen kirjoittanut erikoislääkäri kokea ammattitaitonsa riittämättömyyttä ja aliarviointia? Mitkä ovat potilaan tulevaisuuden vaihtoehdot?

Ihmisen oikeusturva ja oikeus tulla kohdatuksi omassa asiassa ovat tärkeitä arvoja. Eläkepäätösten tulee olla kaikille tasavertaisia ja uskon vakuutusoikeuden tähän toki pyrkivänkin. Systeemiä tulee kuitenkin kehittää.  Tilanteessa, jossa vakuutuslääkäri on tekemässä hylkäävää päätöstä, tulee potilaalla olla mahdollisuus tulla kohdatuksi ja tutkituksi myös kasvokkain. Ja työkyvyttömän paikka ei ole työmarkkinatuella. Ketään ei pidä jättää systeemin väliinputoajaksi.