Hallitus hakusessa Aino Kanniainen

Eduskuntavaaleista on kulunut jo reilu kuukausi. Uutisotsakkeista ei ole ollut pulaa. Eletään toimittajien kulta-aikaa. Vaalitappion vuoksi Keskusta ilmoittautui heti ensitöikseen oppositioon. Hallituspaikkojen olisi kaiken logiikan mukaan tullut kuulua kolmelle suurimmalle puolueelle Kokoomukselle, SDP:lle ja Perussuomalaisille. Mutta mitä tekevätkään Perussuomalaiset kansalta saamallaan valtakirjalla?  Ilmoittautuvat  Keskustan rinnalle oppositiopenkkiin.  Kyllähän sinne mahtuu. Mutta miten toteutuu Perussuomalaisten vaalilupaus: ”Kaikki muuttuu”? Vaalivoittaja oppositiossa herättää kysymyksiä äänestäjien kuluttajansuojasta. Toisaalta Eu- tukipakettien vuoksi vaalilupaus osoittaa suoruutta, mutta entäpä muut kansalle annetut lupaukset? Kaikkea ei voi yhtä aikaa saada.

Maa tarvitsee hallituksen.  Kokoomuksella on visainen tehtävä ratkottavana, miten koota jäljellä olevista puolueista toimiva hallitus.  Neuvotteluihin osallistuvat lopulta Kokoomuksen lisäksi SDP, Vasemmistoliitto, RKP, Vihreät ja Kristillisdemokraatit. Mielenkiintoisa käänteitä tässäkin on ollut nähtävissä. SDP sai tahtonsa läpi ja hallitusneuvotteluihin mukaan Vasemmistoliiton, joka puolestaan sai erivapauden äänestää Portugalipakettia vastaan. Neuvottelupöydän ympärillä on toisistaan niin kaukana olevia puolueita, että yhteisen hallitusohjelman kasaaminen vaatii aikamoista agrobatiaa. Tosin politiikassa tarvitaan neuvottelutaitoja, vastuunkantamista ja kykyä kompromisseihin, jotta päästään eteenpäin. Silti en voi olla kuvaannollisesti miettimättä, heiluttaako nyt koira häntää vai häntä koiraa? Kataisella on käsissään kaikkien aikojen haastavin Rubikin kuutio – millaisen värisuoran tai sateenkaaren eri puolueiden tavoitteista ja painotuksista voi saada aikaan. Ei voi kuin toivoa Kataiselle voimia ja värisilmää vaikeaan tehtävään.

Portugalipaketista selviytymisen jälkeen junnataan kestävyysvajeessa. Ja aikaa kuluu. Hallitusneuvotteluissa on menossa jo yhdestoista  päivä. Valtakunnan katseet kohdistuvat säätytalolle, josta tietoa ei tihku juuri lainkaan. Vasemmistoliiton Markus Mustajärvi on jo marssinut ulos. Kuuden puolueen yhteisen sävelen löytäminen näyttää olevan kuin pitkittynyt synnytys. Tosin oikeassa synnytyksessä olisi käsillä jo hätäsektio. Nyt Katainen käy tiedotustilaisuuksissa toistamassa mantraa : ”Kerrotaan kaikki yksityiskohdat sitten kun kaikki on valmista” ja vakuuttelee, että neuvottelut etenevät. Kehonkieli kertoo väsymyksestä, jota ei edes hymyksi tarkoitettu ilme voi peittää. Valtakunnassa kaikki hyvin?

Jos on kaavailtua hallituspohjaa nimetty häviäjien hallitukseksi, on oppositiostakin tulossa mielenkiintoinen . Kommentteja on jos jonkinlaisia kuultu: ”Keskusta on mennyt nurkkaan mököttämään” tai ennustettu agraaripuolueelle auringonlaskua. Vanha sanonta kuuluu: ”Kauneus on katsojan silmissä”. Keskusta on antanut vaalivoittajille näille kuuluvan tilan hallitusneuvotteluihin. Ja odottaa näiden toimivan vaalituloksen edellyttämällä tavalla. Kukapa olisi vaali-iltana arvannut, että vaalien suurin voittaja pelaa itsensä hallitusvastuusta ulos ja ilmoittautuu itse pääoppositiopuolueeksi?  Todellinen turnauskestävyys mitataan tulevina vuosina. Onko suurempi lopulta suurempi vai pienempi? Ja eiköhän suomalainen aggraari nouse vielä arvoon arvaamattomaan maailman ruokakriisien myötä, josta Espanjan saastuneet kurkut ajankohtaisesti muistuttavat.

Kaiken sekavuuden ja odottamattomien käänteiden keskellä tarvitaan ristiriitojen ratkaisua ja kykyä järkeviin kompromisseihin. Lukkiutunut tilanne ei vie eteenpäin. Terapeutin silmissä tämä alkaa näyttää jo ydinjumilta.. Valtapeli ei saa sokaista puolueita niin, että neuvotteluista jää lopulta kaikille tyhjä käteen. Suomi tarvitsee toimivan hallituksen ja vastuullisen opposition. Eduskunnan on päästävä töihin käsiksi. Ja töitä totisesti tulee riittämään.