Suomi tarvitsee yhdistävää johtajuutta

Tiistai 24.6.2014 klo 9.20 - Aino Kanniainen

Kolumni on julkaistu Varkauden lehdessä 24.6.20

Olemme meneillään olevalla vaalikaudella nähneet ennätyksiin yltävää hallitustyöskentelyä.

Kataisen kuuden puolueen hallitus syntyi ylipitkien neuvotteluiden jälkeen kesäkuussa 2011. Hallituksen kestävyyttä on matkan varrella epäilty yhdeltä jos toiseltakin taholta. Kasassahan se on pysynyt - kuin ihmeen kaupalla. Vasemmistoliiton käveleminen opposition penkkiin paljasti, että yhteistyö ei niin saumatonta ollutkaan. Erilaisten ideologioiden yhteensovittaminen päätöksenteossa on taitolaji. Kompromissitkaan eivät välttämättä tuo sitä parasta lopputulosta.

Ennätyksellistä on ollut myös hallitustaipaleen pitkin matkaa tapahtunut ministereiden vaihtuminen. Lisäksi yksi jos toinenkin ministeri on tähyillyt ja lähteekin Brysseliin. Viimeisimpänä pääministerin ja valtiovarainministerin salkut ovat vaihtuneet kuin viestinjuoksussa konsanaan. Ulospäin on annettu kuva, että näinkin suuren vastuun voi ottaa tuosta noin vain. Eri alojen asiantuntijuuteen kasvaminen vaatii aikaa ja paneutumista. Näin olen ajatellut ja ajattelen kunnes toisin todistetaan.

En voi välttyä kysymykseltä, millainen mahtaa olla hallituksen sisäinen työviihtyvyys? Senhän pitäisi olla esimerkillisen hyvä, koska työviihtyvyys korreloi myös hyviä tuloksia.  Suomi tarvitsee työpaikkoja ja uutta kasvua – näin on hoettu ja näin myös on. Monien tutkimusten mukaan työhyvinvointiin vaikuttavat eniten hyvät työkaverit, työn sisältö ja siihen vaikuttamisen merkitys. Jatkuva kiire ja esimiestyöhön liittyvät ongelmat puolestaan heikentävät työssä jaksamista ja hyvinvointia. Koko Suomea ja yksittäisiä kansalaisia koskettavat päätökset kaipaavat huolellista paneutumista asiaan. Yhtä aikaa ei voi olla läsnä monessa paikassa. Ei edes pääministeri. Näin ajattelin lukiessani Stubbin sosiaalisessa mediassa tviittailusta kesken minihallitusneuvottelua.

 Pääministeri on joka tapauksessa Suomi- laivan kapteenina. Kaikella ystävyydellä häntä kohtaan ajattelen, että muodissa olevien selfie- kuvien sijaan meitsie- kuvien ottaminen voisi laajentaa näkökulmaa hyödyllisellä tavalla. Kuva meistä heijastaa yhdessä tekemistä enemmän kuin kuva itsestä.  Eväät talouskasvuun, vastuunottoon ja toisista huolenpitämiseen löytyvät sittenkin ruohonjuuritason ihmisiltä, yhteisestä tavoitteesta ja koko Suomen arvostamisesta. Hyvään me – henkeen sisältyy myös roima annos inhimillisyyttä, joka vahvistaa yhteiskunnan eheyttä.

 Elämme poikkeuksellisen haasteellista aikaa. Minihallitusneuvotteluissa katseet ovat kääntyneet Stubbiin ja Rinteeseen kuin ihmeiden tekijöihin. Tosiasia on, että yksi tai kaksikaan ministeriä tai edes koko hallitus yhdessä eivät pysty yksin muuttamaan Suomen talouden suurta kuvaa.  Taantuman ja meneillään olevan rakennemuutoksen haasteista selviytymistalkoisiin tarvitaan kaikkia suomalaisia. Hallituspuolueita ja oppositiota. Sinua ja minua – meitä kaikkia. Pääministerin ja valtiovarainministerin taidot punnitaan siinä, miten he osaavat luoda yhteen hiileen puhaltamisen henkeä.

Me sivustahuutelijat voimme itse kukin arvioida, osaammeko antaa palautetta rakentavasti ja kiitosta silloin kun siihen on aihetta. Poliittiset irtopisteet ovat lyhytaikaisia. Osat voivat vaihtua ja kenelläkään ei yksin ole viisautta luotsata Suomea taloudellisesti kestävälle pohjalle.

Aino Kanniainen

VET Psykoterapeutti

Kunnanhallituksen 1. varapuheenjohtaja Kesk. Leppävirta

Hallitusjumista ratkaisuihin Aino Kanniainen

Torstai 2.6.2011 klo 12.07 - Aino Kanniainen

 Edellisessä kirjoituksessani ennakoin ydinjumia, joka lopulta tuli kuin tulikin. Lienee syytä avata terapiamaailmasta tuomani käsite. Kaikessa inhimillisessä vuorovaikutuksessa toimivat tietyt lainalaisuudet. Miksi ei hallitusneuvotteluissakin, joissa jos missä tarvitaan neuvottelutaitoa ja eri näkemysten rakentavaa yhteensovittamista? Ydinjumi tarkoittaa vuorovaikutuksen lukkiutumista tilanteeseen, jossa kumpikin osapuoli koettaa saada oman viestinsä perille tulkiten samalla toisen viestin omaa sanomaa kumoavaksi.  Tällöin jäädään kehälle, josta on vaikea päästä pois. Mitä pidemmälle tilanne jatkuu, sen toivottomammalle alkaa tuntua. Ulospääsyyn ja eheyttävälle tielle pääsemiseen tarvitaan yleensä ulkopuolista neutraalia auttajaa. Ydinjumin avautumisen edellytyksenä on molempien osapuolten sitoutuminen ja halu pysähtyä kuuntelemaan, mitä syvempiä arvoja ja tarpeita toisen näkökulman taustalla on.  Mitä ihmeitä tapahtuukaan kun syyttelystä siirrytään arvostavaan keskusteluun? Lopulta molemmat voivat todeta, että mehän ajattelemme loppujen lopuksi hyvin pitkälti samalla tavalla tai voimme ainakin hyväksyä toisen erilaisen näkökulman.

Ydinjumi hallitusneuvotteluissa? Kokoomuksen ja SDP:n neuvottelujen ja luottamuksen katkeaminen.  Pitkään jatkuneet neuvottelut enteilivät vakavia periaatteellisia näkemyseroja.Uskon molempien puolueiden taustalla olleen vilpittömän tahdon löytää toimiva yhteistyö. Miten lopulta talouden tasapainottaminen ja kansalaisten eriarvoistumisen tai heikoimmista huolen pitäminen alkoivat näyttää toistensa vastakohdilta? Lopultahan molempia tarvitaan suomalaisten hyvinvoinnin edellytysten turvaamiseen.

Kataisella hallitustunnustelijana alkavat olla vaihtoehdot vähissä. Seuraavan siirron tulisi onnistua tai edessä on hallitustunnustelijan vaihtaminen. Keskustaa on jo pyydetty mukaan. Vaakakupissa ovat äänestäjien tahto muutokseen ja vaalitappio. Oikeudenmukaisuuden nimissä Perussuomalaisten paikka olisi hallituksessa ennen Keskustaa. Mutta voiko heti alkuunsa neuvotteluista irtautuneiden Perussuomalaisten ja Kokoomuksen välille olla enää rakennettavissa luottamusta? Millainen siirto hallitusneuvotteluissa seuraavaksi johtaisi koko Suomen kannalta toimivaan ratkaisuun?  Äänestäjille ei saa tulla kuvaa, että mikään ei muutu ja että heidän yli kävellään kuitenkin. Tällainen asetelma nostaisi turhautumista ja toisaalta entisestään protestimielialaa.

Kokoomuksen peesaajaksi Keskustan ei pidä lähteä. Mutta seuraavin ajatuksin Keskusta voisi harkita vastuullista mukaantuloa. Keskustan on tuotava selkeästi sanomansa esille. ALV nostoon ei pidä lähteä eikä perheiltä saa taipua leikkaamaan. On nähtävä päätösten vaikutukset syvemmälle eikä mittarina saa olla vain, miltä talousluvut saadaan näyttämään. Peräänkuulutan neuvottelijoiden välille arvokeskustelua eli syvemmälle menevää keskustelua, mitä talouslukujen taustalla olevat asiat ovat ja miten ne vaikuttavat pidemmällä aikavälillä ihmisten selviytymiseen.  Tarvitaan viisautta, harkintaa ja sanoman tuomista ymmärrettävällä kielellä esille. Nämä asiat mielessä ja esillä, Keskusta pärjää hallituksessa olkoonpa siellä sitten Kokoomus, SDP tai Perussuomalaiset ja / tai muut kumppaneina. Maa tarvitsee toimivan hallituksen.

Hallitus hakusessa Aino Kanniainen

Maanantai 30.5.2011 klo 22.54 - Aino Kanniainen

Eduskuntavaaleista on kulunut jo reilu kuukausi. Uutisotsakkeista ei ole ollut pulaa. Eletään toimittajien kulta-aikaa. Vaalitappion vuoksi Keskusta ilmoittautui heti ensitöikseen oppositioon. Hallituspaikkojen olisi kaiken logiikan mukaan tullut kuulua kolmelle suurimmalle puolueelle Kokoomukselle, SDP:lle ja Perussuomalaisille. Mutta mitä tekevätkään Perussuomalaiset kansalta saamallaan valtakirjalla?  Ilmoittautuvat  Keskustan rinnalle oppositiopenkkiin.  Kyllähän sinne mahtuu. Mutta miten toteutuu Perussuomalaisten vaalilupaus: ”Kaikki muuttuu”? Vaalivoittaja oppositiossa herättää kysymyksiä äänestäjien kuluttajansuojasta. Toisaalta Eu- tukipakettien vuoksi vaalilupaus osoittaa suoruutta, mutta entäpä muut kansalle annetut lupaukset? Kaikkea ei voi yhtä aikaa saada.

Maa tarvitsee hallituksen.  Kokoomuksella on visainen tehtävä ratkottavana, miten koota jäljellä olevista puolueista toimiva hallitus.  Neuvotteluihin osallistuvat lopulta Kokoomuksen lisäksi SDP, Vasemmistoliitto, RKP, Vihreät ja Kristillisdemokraatit. Mielenkiintoisa käänteitä tässäkin on ollut nähtävissä. SDP sai tahtonsa läpi ja hallitusneuvotteluihin mukaan Vasemmistoliiton, joka puolestaan sai erivapauden äänestää Portugalipakettia vastaan. Neuvottelupöydän ympärillä on toisistaan niin kaukana olevia puolueita, että yhteisen hallitusohjelman kasaaminen vaatii aikamoista agrobatiaa. Tosin politiikassa tarvitaan neuvottelutaitoja, vastuunkantamista ja kykyä kompromisseihin, jotta päästään eteenpäin. Silti en voi olla kuvaannollisesti miettimättä, heiluttaako nyt koira häntää vai häntä koiraa? Kataisella on käsissään kaikkien aikojen haastavin Rubikin kuutio – millaisen värisuoran tai sateenkaaren eri puolueiden tavoitteista ja painotuksista voi saada aikaan. Ei voi kuin toivoa Kataiselle voimia ja värisilmää vaikeaan tehtävään.

Portugalipaketista selviytymisen jälkeen junnataan kestävyysvajeessa. Ja aikaa kuluu. Hallitusneuvotteluissa on menossa jo yhdestoista  päivä. Valtakunnan katseet kohdistuvat säätytalolle, josta tietoa ei tihku juuri lainkaan. Vasemmistoliiton Markus Mustajärvi on jo marssinut ulos. Kuuden puolueen yhteisen sävelen löytäminen näyttää olevan kuin pitkittynyt synnytys. Tosin oikeassa synnytyksessä olisi käsillä jo hätäsektio. Nyt Katainen käy tiedotustilaisuuksissa toistamassa mantraa : ”Kerrotaan kaikki yksityiskohdat sitten kun kaikki on valmista” ja vakuuttelee, että neuvottelut etenevät. Kehonkieli kertoo väsymyksestä, jota ei edes hymyksi tarkoitettu ilme voi peittää. Valtakunnassa kaikki hyvin?

Jos on kaavailtua hallituspohjaa nimetty häviäjien hallitukseksi, on oppositiostakin tulossa mielenkiintoinen . Kommentteja on jos jonkinlaisia kuultu: ”Keskusta on mennyt nurkkaan mököttämään” tai ennustettu agraaripuolueelle auringonlaskua. Vanha sanonta kuuluu: ”Kauneus on katsojan silmissä”. Keskusta on antanut vaalivoittajille näille kuuluvan tilan hallitusneuvotteluihin. Ja odottaa näiden toimivan vaalituloksen edellyttämällä tavalla. Kukapa olisi vaali-iltana arvannut, että vaalien suurin voittaja pelaa itsensä hallitusvastuusta ulos ja ilmoittautuu itse pääoppositiopuolueeksi?  Todellinen turnauskestävyys mitataan tulevina vuosina. Onko suurempi lopulta suurempi vai pienempi? Ja eiköhän suomalainen aggraari nouse vielä arvoon arvaamattomaan maailman ruokakriisien myötä, josta Espanjan saastuneet kurkut ajankohtaisesti muistuttavat.

Kaiken sekavuuden ja odottamattomien käänteiden keskellä tarvitaan ristiriitojen ratkaisua ja kykyä järkeviin kompromisseihin. Lukkiutunut tilanne ei vie eteenpäin. Terapeutin silmissä tämä alkaa näyttää jo ydinjumilta.. Valtapeli ei saa sokaista puolueita niin, että neuvotteluista jää lopulta kaikille tyhjä käteen. Suomi tarvitsee toimivan hallituksen ja vastuullisen opposition. Eduskunnan on päästävä töihin käsiksi. Ja töitä totisesti tulee riittämään.