Pohdintaa vaalituloksesta Aino Kanniainen

Eduskuntavaalit 2011 ovat ohi ja kansa on puhunut. Puolueiden kannatusjärjestys meni uusiksi.Näin suurta muutosta en millään olisi uskonut tapahtuvaksi. Muutos on niin suuri, että jopa ulkomaiden lehdistö on tähän tarttunut ja ilmaissut huolestumista Suomen mahdollisesta sisäänpäin käpertymisestä perussuomalaisten vaalivoiton myötä. Tuskinpa sentään. Mutta mietteliääksi tämä pistää. Mitä vaalitulos tarkoittaa pienille ja keskikokoisille kunnille haja-asutusalueista puhumattakaan? Miten voittajapuolueet pystyvät lunastamaan vaalilupauksensa? Löytyykö nyt taikasauva tai viisastenkivi ratkaisemaan esim. valtiontalouden tai terveydenhuollon suuria haasteita. Toivon niin.

Keskustan vaalitulos niin koko Suomen kuin Pohjois-Savonkin osalta vaatii pysähtymistä, arviointia ja ennen kaikkea tulevaisuuteen katsovaa näköalaa. Keskustan vaalitappion taustalla on varmasti monia syitä – mm. pitkä hallitusvastuu, jätevesiasiat ja nyt eu- tukipaketteihin kohdistuvat paineet. Johdossa oleviin projisoidaan paljon odotuksia.  Vastuun kantaminen ei aina ole helppoa. Peiliin on uskallettava katsoa. Tarvitaan herkkyyttä kuulla tyytymättömyyden taustalla olevia tarpeita. Tarvitaan myös taitoa selkiyttää päätöksenteon perusteita kielelle, jonka jokainen voi ymmärtää.

Keskustan vaaliteemat olivat Asiaa. Miksi kuitenkin eu- tukipaketit valtasivat alaa vaalikeskusteluissa jättäen varjoonsa yhteiskunnassamme olevat kysymykset lasten psykiatriasta, nuorten syrjäytymisestä, lapsiperheiden selviytymisestä, työhön ja yrittäjyyteen liittyvistä tekijöistä tai terveydenhuollon ja vanhusten palveluiden toteuttamisesta? Asiat, joilta emme voi sulkea silmiä tai joita ei pidä siirtää syrjään. Ilmiö, jota ihmettelen. 

Pohjois-Savossa Keskustan kannatus noudatti koko Suomen linjaa. Ehdokasjoukko oli edustava ja asiansa osaava. Jokainen teki piirin johdolla ja omien tukijoukkojensa kanssa hyvää vaalikampanjaa. Pohjois-Savossa kansanedustajien määrä putosi kymmenestä yhdeksään ja pudotus kohdistui nyt Keskustaan. Aiemman neljän sijaan saimme kolme kansanedustajaa Seppo Kääriäisen, Elsi Kataisen ja Markku Rossin. Kokemusta jatkoon.

Oma ensikertalaisen nousu 3 280 äänellä ensimmäiselle varasijalle oli monelle suuri yllätys. Kampanjaa suunnitellessani ja toteuttaessani pidin mielessä yhden motoistani: ”Asenne tehtävän alussa ratkaisee lopputuloksen”. Olen kiitollinen kaikille niille, jotka uskoivat mahdollisuuksiini, sanomaani ja rohkeasti lähtivät kampanjaani tukemaan antaen oman osuutensa yhteisen tavoitteen eteen.  Olen kiitollinen myös jokaiselle äänestäjälleni, jotka luottivat äänensä minulle. Olen kiitollinen myös epäilijöille, koska he muistuttivat tehtävän haasteellisuudesta ja siitä, että vaalitulos ei tule itsestään. Kokonaistilanne huomioiden voin olla tyytyväinen saamaani vaalitulokseen.

Työssäni jatkan vaaliteemojeni mukaista arkitason työtä lasten, nuorten, aikuisten ja perheiden hyvinvoinnin eteen. Edelleenkin haluan olla viemässä yhteisiä asioita eteenpäin niin kunnallisissa kuin maakunnallisissa luottamustehtävissäni. Katson luottavaisesti eteenpäin. Lopuksi totean nöyrästi Esko Ahon sanoin ”Niin on hyvä kuin käy”.