Kotimainen elintarviketuotanto - kansallinen henkivakuutus Aino KanniainenKeskiviikko 6.4.2011 klo 13.28 - Aino Kanniainen Olen maatalon tyttärenä seurannut lapsuudesta lähtien maaseudun ja maatalouden rakennekehitystä. Olen toisaalta ihaillut nuorten viljelijäperheiden intoa tilojensa kehittämiseen. Toisaalta taas olen nähnyt myös pienehköjen tilojen kipuilua ja tuotannosta luopumisen tuskaa. Terapeuttina olen kuullut myös, millaisia tunteita liittyy tilanteeseen, jolloin sukupolvien uurastuksella kukoistamaan saatettu maatila joudutaan kannattamattomana tai jatkajan puutteessa lopettamaan. Näin on käynyt myös lapsuudenkodilleni. Ennen EU-aikaa pienemmätkin tilat tarjosivat perheelle elannon ja mahdollisuuden kouluttaa lapset ammatteihin. Nyt monet tilat ovat lomapaikkoina, navetat tyhjinä, pellot myytyinä tai vuokrattuina. Tilojen kannattavuuden ehdoksi on tullut tehokkuuden lisääminen ja tilakoon kasvattaminen. Viljelyä jatkaneet ovat ostaneet, vuokranneet tai raivanneet lisää peltoa, rakentaneet suuria kotieläinrakennuksia, suurentaneet konekantaansa ja ottaneet useinkin mittavia lainoja. Työmäärä on valtava. Mitä tapahtuu, jos viljelijä sairastuu tai joutuu tapaturmaan? Missä tulee jaksamisen rajat vastaan? Itsenäisen Suomen yksi tärkeimmistä perusarvoista on elintarvikeomavaraisuus. Tämän merkitys korostuu erityisesti kriisiaikoina. Japanin tsunami ja siitä seurannut ydinonnettomuus nostaa esille maapallon haavoittuvuuden. Kotimaisen ruokatuotannon merkitys nousee perustavaa laatua olevaksi arvoksi. On hienoa nähdä, että vielä on ihmisiä, jotka uskovat maatalouteen ja ovat valmiita investoimaan vaikkapa uuteen navettaan. Kansallisen päätöksenteon tehtävänä on turvata maatalouden elinkeinon edellytykset ja ennustettava tulevaisuus myös pitkällä tähtäimellä. Me jokainen voimme myös omalta osaltamme tehdä kaupassa valintoja kotimaisen elintarviketuotannon puolesta valitsemalla kotimaista lähiruokaa. Merkityksetöntä ei myöskään ole maataloustuotannon ja elintarviketeollisuuden laajempi työllistävä vaikutus Maanviljelijät tekevät arvokasta työtä. Myös heidän tulee saada kohtuullinen korvaus tehdylle työlle. Maatalouden tukeminen tulee nähdä tukena kuluttajalle, jotta suomalainen ruoka voidaan myydä kohtuuhintaisena. Että meillä olisi pöydässä puhtaasti tuotettua ruokaa. Menneiden sukupolvien talonpoikaisjohtaja Veikko Ihamuotilan tunnetuksi tullut lause ” tässä maassa ei ole niin suurta herraa, joka ei saisi leipää talonpojan kädestä” pitää paikkansa vielä tänäänkin. Pidetään siis jalat maassa, arvostetaan juuriamme ja katsotaan valoisasti tulevaisuuteen asummepa kaupungissa, taajamassa tai maaseudulla. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Maanviljely, maataloustuotanto, viljelijän jaksaminen, lähiruoka |
Arjen tositarinoiden kuuntelija
ja ihmisläheinen vaikuttaja
Toivoa Turvaa ja Terveyttä
Aino Kanniainen