Vappupuhe 1.5.2015

Perjantai 1.5.2015 klo 18.40 - Aino Kanniainen

 Vaalien tunnelmia

Olemme tulleet vaalikevään Vappuun. Eilen aamulla oli lunta maassa ja nyt paistaa aurinko. Monenlaista säätä ja tunnelmaa on mahtunut kevättalveen ja kevääseen. Niin kuin elämään yleensäkin.

Olen vilpittömän iloinen Varkaudesta kansanedustajaksi valitun Matti Semin (VAS) puolesta. Ilman hänen valintaansa Kuopion eteläinen osa olisi jäänyt kokonaan ilman oman seutukunnan edunvalvojaa. Onnea myös Kaisalle ja Mialle hyvästä vaalimenestyksestä. Arvostan jokaista, joka laittaa itsensä likoon demokratian ja yhteisten asioiden hoitamisen puolesta. Erityiskiitos myös kaikille Keskustaa äänestäneille. Teidän äänenne on vaikuttamassa tulevien hallitusneuvotteluiden suuntaan – siihen miten Suomi saadaan kuntoon.

Monet ovat kyselleet tunnelmiani vaalien jälkeen. Lienee aiheellista avata niitä tässäkin. Omalta osaltani tavoite jäi 389 äänen päähän. Lähellehän se meni. Jokainen ääni on luottamuksen osoitus. Vaalikampanjan jälkeinen päällimmäinen tunteeni on kiitollisuus. Sainhan ikimuistoisen elämänkokemuksen, jota en vaihtaisi pois. Paljon se vaati ja paljon enemmän se antoi. Kiitos myös teille, jotka olitte mukana tavalla tai toisella tekemässä työtä yhteisen tavoitteen eteen.

Me teimme tämän yhdessä. Koin, että en ollut omalla asialla vaan yhteisellä asialla.  Kiitos kuuluu kaikille. Tästä jatketaan eteenpäin.

Kollegan lähettämä viesti: ”Sinua tarvitaan näissäkin hommissa ja paljon…” – kuvaa mitalin toista puolta. Nyt on aikaa suunnata yritykseni kehittämiseen ja asiakastyöhöni, jossa näen ihmisten selviytymistä vaikeimmistakin tilanteista.

 Ymmärrän myös pettymyksen tunteita ja niillekin on annettava tilaa. Tottahan se on, että esim. Ylä- Savon saamaan viiteen kansanedustajaan verrattuna tämä Kuopion eteläisempi suunta jäi yhden kansanedustajan varaan.

Vaalipiiriuudistuksen arviointia

Olimme vaaleissa uudessa tilanteessa koeponnistaessamme Savo-Karjalan vaalipiirin toimivuutta. Kampanjassani en huomannut Ohtaansalmen sillan luomaa rajaa tai merkkejä mistään heimosodasta. Päinvastoin sain sydämellisen vastaanoton Pohjois-Karjalassa. Moni Pieksämäeltä, Heinävedeltä ja Joroisista harmittelivat, etteivät voineet äänestää tämän vaalipiirin puolelta itselleen lähempänä olevia ehdokkaita.

Tämä saa pohtimaan alueellisesti toimivia kokonaisuuksia. Vaalipiiriuudistuksessa on vielä hiottavaa. Maantieteellisen asemansa ja alueellisen yhteistyön näkökulmasta Joroinen ja Heinävesi kuuluvat luontevasti Savo-Karjalaan. Muistetaan kuitenkin, että kaikki 16 Savo-karjalan kansanedustajaa ovat koko vaalipiirin edustajia ja pidetään heihin aktiivisesti yhteyttä oman alueemme kehittämisen näkökulmasta. Parhaimmillaanhan tehty vaalipiiriuudistus vahvistaa Itä - Suomalaista edunvalvontaa.

Suomi tarvitsee ratkaisuja ja yhteen hiileen puhaltamisen taitoa

 Maa odottaa toimivan hallituksen muodostumista ja millaisin askelmerkein se lähtee ratkomaan talouteen, työllistymiseen ja rakenteellisiin uudistuksiin liittyviä kysymyksiä. Mitä vaikeampi tilanne on, sen tärkeämpää on hyvä johtajuus ja taitoa sovittaa erilaisia intressejä rakentavalla tavalla yhteen.  Kuten työssäni näen ihmisten selviytymistä mustimmistakin hetkistä – asettamalla tavoite, pilkkomalla sen pienempiin saavutettavissa oleviin osiin, kokoamalla ympärille tukena olevia ihmisiä ja ennen kaikkea luomalla toivon näköalaa – tästä selvitään yhdessä – tämä sama pätee myös valtakunnan politiikan suuremmassa mittakaavassa.  Yhdessä tekemällä me tästäkin selvitään ja kaikista pidetään huolta.  Yhdessä olemme enemmän. Maa, jossa on yhteen hiileen puhaltamisen taitoa, selviytyy. Alue, jossa on yhteen hiileen puhaltamisen taitoa, menestyy.

Sipilän puolueille esittämät kysymykset konkreettisista keinoista uusien työpaikkojen luomiseksi, yrittäjyyden edistämiseksi ja talouden kasvu-uralle saattamiseksi ovat tärkeitä niin koko Suomen kuin maakuntamme ja kuntamme elinvoimaisuudelle. Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä sekä työntekijöille että työpaikkoja luoville yrityksille. Ei ole toista ilman toista.

Metsäteollisuus, kotimainen ruoka ja yrittäjyys

Miten uutta kasvua ja työtä sitten saadaan? Uusiutuvat luonnonvarat metsä ja ruoka – kun osaamme hyödyntää näiden antamia vahvuuksia, olemme jo pitkällä. Nämä ovat vahvuuksia, joiden entistä vahvempi hyödyntäminen tulevat luomaan uutta elinvoimaa tännekin.

Tälle seudulle toivoa luovat investointipäätökset - kuten mm. Varkauden kartonkikone ja puuelementtitehdas ja rakenteilla olevat Riikinnevan voimalaitos ja Leppävirran valmistunut monitoimihalli. Myönteisiä heijastevaikutuksia tulee myös Äänekosken biotuotetehtaasta. Kun nämä toteutuvat, metsille on käyttöä ja kysyntää.

Miksi se, joka tekee eniten, saa vähiten?  Maataloustuottajat MTK järjesti viljelijöiden toimeentulon tiimoilta reiluuttamistempauksen - pyttipannua 30 sentillä.  Sen viljelijä saa pyttipannusta, viidenneksen kaupan myyntihinnasta. Eipä kuulosta reilulta.

Meidän on muistettava, että viljelijä luo työpaikkoja koko elintarvikeketjulle, kuljetukseen ym. aloille. Jokainen työpaikka on tärkeä kansantaloutemme jaloilleen nostamisessa. On Sinun ja minun etu, että valitsemme kaupasta kotimaisia tuotteita. Silloin eurot jäävät kiertämään kotimaahan.

Tarvitsemme entistä yrittäjämyönteisempää ilmapiiriä. Jokainen aloittava yritys on potentiaalinen suuryritys, joka ajan myötä tarjoaa työtä jopa kymmenille työntekijöille.

Työ ja yrittäjyys – on molempien etu, että on työtä, mitä tarjota ja vastaanottaa. Asioita on katsottava molempien näkökulmasta niin, että kaikki voittavat.  Olemme kaikki samassa veneessä, jossa jokainen on tärkeä.

Uusien työpaikkojen luomisesta puhuttaessa on tärkeää muistaa jo olemassa olevien yritysten toimintaedellytysten turvaaminen. Omankin kunnan tasolla on nostettava päätöksenteossa esille yritysvaikutusten arviointi – esim. miten kilpailutukset pilkomme sellaisin osiin, että paikallisilla pienyrittäjilläkin on edes jonkinlaiset mahdollisuudet pärjätä. Aina ei tarvita odottaa valtakunnan päätöksiä vaan itsekin voimme vaikuttaa paikallisella tasolla.

Kestävä talousajattelu pohjautuu siis työn ja yrittäjyyden kannustavuuteen – siihen, että työn vastaanottaminen ja tarjoaminen on aina kannattavaa.

Kestävä talousajattelu tunnistaa myös inhimilliset lainalaisuudet

Ihminen tarvitsee suojaa ja hoitoa erityisesti elämän alussa ja loppuvaiheessa. Ja usein myös siinä välissä. Siksipä myös Sote- uudistuksen valmistelu tulee tehdä huolella. Sehän on näyttäytynyt lähinnä rakenteiden ja rahoitusmallin hakemisena. Tavoitellut säästöt ja palveluiden turvaaminen edellyttävät Sote- palveluiden sisältöjen syvempää ymmärtämistä. haluan herätellä keskustelua Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyön tiivistämisestä ja ennaltaehkäisevän ja kuntouttavan työn vahvistamisesta. Näin asiakkaat saavat nopeammin apua, vältytään eri tahoilla tehtävältä osittain päällekkäiseltä työltä sekä väliinputoamisilta esim. lastensuojelun, nuorten syrjäytymiskehityksen, monien fyysisten sairauksien ym. kohdalla.

Yhteinen Suomi ja Leppävirta

Vastakkainasetteluista ja ennakkoluuloista on päästävä rakentavaan yhteistyöhön. Vaalien jälkeen nousseeseen pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välille rajaa piirtävään kuplakeskusteluun voi todeta, että ei ole sinun tai minun Suomea tai Leppävirtaa, vaan on meidän Suomi ja meidän Leppävirta. Siinä jokainen voi tehdä oman tärkeän osansa yhteisen hyvän eteen.

Yleiseen ilmapiiriin voimme jokainen osaltamme vaikuttaa. Rohkaistaan ja tuetaan toisiamme niin henkilökohtaisissa tilanteissa kuin kotiseutumme kehittämisessä. Onhan onnistuminen pienten saavutusten summa toistettuna päivästä päivään.

Toivotan Sinulle hyvää vappua, kevättä ja kesää! Kerätään voimia pitämällä huolta itsestämme ja toisistamme – laitetaan hyvä kiertoon.

Lähelle se meni

Sunnuntai 26.4.2015 klo 12.14 - Aino Kanniainen

Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa ensikertalaisena saadut 3280 ääntä ja varakansanedustajan paikka kannustivat lähtemään toisen kerran ehdolle. Toisaalta pohdin, miten yhdistää vaativa asiakastyö ja kampanjan vaatima aika.  Kuitenkin monet kannustavat yhteydenotot ja sekä Varkauden että Leppävirran Keskustan kunnallisjärjestöiltä tulleet pyynnöt saivat harkitsemaan asiaa vakavasti. Perheeni tuki ja kannustus oli myös ehdotonta.  Ajattelin, että lopulta tarjolla on  vain hyviä vaihtoehtoja – kansanedustajan työ tai jatkaminen ammatissani, jonka koen merkitykselliseksi. Miksipä sitten en olisi lähtenyt?

Juha Sipilän vauhdittamassa vaalistartissa 31.8.14 Lieksassa ja Kiuruvedellä autoni mittariin tuli huikeat 650 km. Päätin jo heti alkuunsa, että vaalityössä ajettuja kilometrejä tai kuluneita tunteja ei lasketa.Saamani tehtävän kansanedustajaehdokkaana  halusin hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla resurssit – osaaminen, aika, käytettävissä oleva raha ja tukijoiden antama apu - puitteissa. Yhteisellä asialla yhdessä tehden.

Tunnelma kampanjassani oli heti alusta saakka innostunut. Tukijoukkoihin ilmoittautui ihmisiä ympäri vaalipiiriä. Syksyn aikatauluihini tuli ylimääräinen haaste iäkkään äitini vakavan sairastumisen ja hänen edunvalvontavaltuutetun tehtävän vastaanottamisen tiimoilta. Monet kerrat ajelin Kuopion vastaanotolta Iisalmeen häntä katsomaan ja hänen hoitoonsa liittyvien asioiden vuoksi. Ajattelin: ”Aino, nyt sinua prässätään läpi tiukkaakin tiukemman vaiheen”.  Sain tehtävän, joka toi vielä uuden syvemmän näköalapaikan elämään. Voit lukea näistä tunnelmista enemmän Kun minä vaan en muista- blogistani  http://www.ainokanniainen.net/blogi/2015/03/19/32 Vaalilauseenihan olikin Arjen tuntemusta eduskuntaan.

Uudessa Savo-Karjalan vaalipiirissä en huomannut merkkiäkään ns. Ohtaansalmen sillan rajasta. Vastaanotto Pohjois-Karjalassa oli sydämellinen. Näistä tunnelmista voit lukea blogikirjoituksestani Lähden Pohjois-Karjalaan – siis Savo-Karjalaan http://www.ainokanniainen.net/blogi/2015/01/11/31 . Ajattelen Savo-Karjalan yhteistyön vahvistavan koko Itä-Suomen edunvalvontaa ja kehittämistä. Toisaalta vaalipiiriuudistuksessa on vielä hiottavaa. Heinäveden ja Joroisten puolelta sain viestejä ennen vaaleja ja vaalien jälkeenkin:”Ketä äänestää kun en tunne ketään ehdokasta Kaakkois-Suomen vaalipiiristä?” ja “Voi kun olisin voinut sinua äänestää”. Maantieteellisen asemansa ja alueellisen yhteistyön näkökulmasta Joroinen ja Heinävesi kuuluvat luontevasti Savo-Karjalaan.

Vaalikampanjaa voi verrata maratooniin. Kampanjaani kuvaavat sanat mm. tukijoukkojen kokoaminen, suunnitelman laatiminen,165 vaalitapahtumaa ja – tilaisuutta, 17 vaalikoneen täyttämistä, lukuisiin kyselyihin vastaamista, vaalipaneeleja, haastatteluja, kampanjatuotteiden ja mainosten suunnittelua, kirjoitusten laatimista, lehti-ilmoitusten varausta jne. Kotona yksi huoneista muuntui kampanjatoimistoksi ja auton takakonttikin täyttyi esitteistä, roll upista, kaasupullosta, ilmapalloista, pääministeripeleistä, Keskustan vaaliohjelmista jne. Ja sitten ne tuulet ja tuiskut toreilla ja turuilla. Opin olemaan kiitollinen jos toripäiväksi sattui selkeä alle kymmenen asteen pakkassää ilman tuiskua ja lunta.

Kampanjakokemus jäi kaikessa vaativuudessaan ehdottomasti plussan puolelle. Mieleen jäi monia kohtaamisia maahanmuuttajien, eläkeläisten, omaishoitajien, opiskelijoiden, perheellisten, yksinelävien jne kanssa. Jokaisella jokin tärkeä näkökulma ja kysymys eteenpäin vietäväksi valtakunnan päätöksentekoa ajatellen. Kohtasin paljon ihania ihmisiä, jotka pyyteettömästi tulivat monin eri tavoin kampanjaani mukaan. Puolison vankkumaton tuki, vaali- ja strategiapäällikköni sekä lukuisten muiden, joiden nimilistasta tulisi todella pitkä, tuki oli erityisen merkityksellinen. Koin, että en ollut yksin ja hyvinvoinnistani pidettiin huolta.  

Vaalipäivän ilta antoi vastauksen. Tarkistuslaskennan jälkeen sain 4093 ääntä.  Jäin 389  äänen päähän tavoitteesta. Lähellehän se meni.  Päällimmäinen tunteeni on kiitollisuus. Kun ajattelen kaikkia teitä 4093, jotka olette piirtäneet vaalilippuun 8 ja 9, leimauttaneet äänilipun ja pudottaneet sen vaaliuurnaan, voinko muuta kokea? Jokainen ääni on luottamuksen osoitus. Moni on ilmaissut myös harmia, että tavoite jäi niin pienen matkan päähän. Ymmärrän ja annan tilaa myös näiden tunteiden käsittelylle.

Omalta osaltani olin heti vaalituloksen selvittyä sinut asian kanssa. Sain ainutlaatuisen elämänkokemuksen ja kulkea tukijoukkojeni kanssa ikimuistoisen matkan, jota en vaihtaisi pois. Me teimme tämän yhdessä. Kiitos kuuluu kaikille.

Kollegan lähettämä viesti: ”Sinua tarvitaan näissäkin hommissa ja paljon, paljon…” – kuvaa mitalin toista puolta. Suuntaan nyt yritykseni kehittämiseen ja asiakastyöhöni, jossa näen ihmisten selviytymistä vaikeimmistakin tilanteista. Ja työni Keskustan ja yhteisten asioiden puolesta jatkuu edelleenkin.

Kolmas kerta toden sanoo? Kenties….

Elämän puolella

Maanantai 5.1.2015 klo 10.13 - Aino Kanniainen

Vuosi 2014 oli minulle monitahoinen vuosi. Sain viettää monia hienoja hetkiä perheeni ja ystävieni kanssa. Elämääni tuli kuitenkin mukaan myös huolta läheiseni sairastumisen vuoksi ja aikataulujen uudelleenjärjestelyä hänen asioidensa hoitovastuun siirtyessä minulle. Vein samalla yritykseni töiden ohella päätökseen traumaterapiaan liittyviä opintojani. Siksi tämän blogin aktiivisempi kirjoittaminen on viivästynyt. Asioilla on kuitenkin tärkeysjärjestyksensä ja aikansa.  

Päätöstä antaa suostumus ehdokkaaksi kevään 2015 eduskuntavaaleihin harkitsin kuitenkin tarkkaan. Vaakakupissa painoivat toisaalla mielenkiintoinen työ, jota rakastan ja jonka koen merkitykselliseksi. Se, että jo yksikin nuori tai aikuinen toipuu ja löytää elämäniloa ja suuntaa elämälleen, on merkityksellistä. Kohtaanhan työssäni ihmiselämän lähes kaikki puolet ja värisävyt sysimustasta epätoivosta valoon ja tulevaisuudenuskoon.

Toisaalta mietin antaisiko kansanedustajuus - yhtenä kahdestasadasta - saman vai jopa laajemman mahdollisuuden vaikuttaa, jotta yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kuuluisi aiempaa enemmän ihmisen ääni. Uskon vahvasti, että pääsemme taloudellisesti kestävälle tielle huomioimalla ja hyödyntämällä tietoa inhimillisistä lainalaisuuksista. Sain eri puolilta maakuntaa ja jopa vaalipiirin ulkopuoleltakin viestejä, joissa toivottiin asettumistani toisen kerran ehdokkaaksi. Leppävirta-Varkaus alueen Keskustan aktiivit ilmaisivat jo varhain keväällä odottavansa myönteistä päätöstäni. Arvostin saamaani kannustusta.Mieheni sanat: "Aino, sinua kutsutaan" antoivat lopullisen varmuuden. Mieleeni nousivat Dag Hammarskjöldin sanat: "Tie valitsi sinut – ja sinun osasi on kiittää.”

Savo-Karjalan Keskustan piirin ehdokasasettelu meni todella hyvin vailla minkäänlaista ristiriitaa. Pääsin aloittamaan jo alkusyksystä kentän kiertämisen. Parasta vaalityössä on ihmisten kohtaaminen ja heidän kanssaan keskusteleminen. Äänestäjillä on myös oltava mahdollisuus tavata ja tutustua ehdokkaisiin. Uusi vaalipiirihän on laaja ja valittavat kansanedustajat tulevat olemaan koko Savo-Karjalan kansanedustajia. Vastaanotto Savon puolelta tulevalle ehdokkaalle on ollut myös Pohjois-Karjalassa sydämellinen - ihmisten mukaantulo kampanjaani on ollut koskettavaa. Koen olevani yhteisellä asialla.

Eräs koskettavin ja pysähdyttävin oli erään ikääntyvän naisen kysymys: "Mistä löytyy ehdokas, joka lähtee ajamaan armopiikkiä läpi? Äänestäisin sellaista. En halua tulla yhteiskunnalle rasitteeksi." Katsoin naista silmiin ja vastasin:" Minä en ole sellainen ehdokas. Minä teen töitä sen puolesta, että elämä voittaa. Olen elämän puolella. Kysymyksesi sisältää kuitenkin vakavan viestin. Voisimmeko kuitenkin puhua siitä?" Ja niin me puhuimme ja pitkään. Lopulta tämän naisen silmissä pilkahti valoa. Olinko tuossa enemmän kansanedustajaehdokas vai terapeutti, ei väliä. Tärkeintä oli, että hän lähti ehkä hivenen luottavaisempana, että hänenkin elämänsä on arvokas. Vielä sittenkin kun tulee päivä, että ei pärjää ilman toisten hoivaa.

Näillä ajatuksilla olen kansanedustajaehdokkaana. Valoisin mielin. Vaaliteemojani ja ajatuksiani pääset seuraamaan laajemmin tämän blogin kautta, tulemalla facebookiin seuraamaan Aino Kanniainen eduskuntaan 2015 sivustoa, tulemalla tupailtoihin, toritapahtumiin ja vaalitilaisuuksiin. Löydät minut myöskin twitteristä ja instagramista. Tehdään tästä yhdessä hyvä matka kohti kevään vaaleja ja erityisesti sen jälkeen koko Suomen - sinun, minun ja meidän - parhaaksi.

Mihin suuntaan kotikuntaamme johdetaan?

Tiistai 9.10.2012 klo 21.11 - Aino Kanniainen

Mihin suuntaan kotikuntaamme johdetaan? Kirjoitus on julkaistu Soisalon Seudussa 9.10.12

Pian edessä olevat kuntavaalit ovat tärkeät linjavaalit Leppävirralle. Uudet valtuutetut tulevat olemaan avainasemassa kysymyksessä, olemmeko itsenäinen kunta vai osa suurempaa kaupunkia tulevan valtuustokauden päättyessä.

Hallituksen kuntaliitosten ihannointi ja sen puolesta rummutus ei saisi johtaa siihen, että sokeasti uskoen alamme epäillä mahdollisuuksiamme selviytyä tulevista kuntatalouden haasteista. Se, mihin huomio kiinnitetään, kasvaa ja vahvistuu. Tämä lainalaisuus pätee yksittäisten ihmisten ja ryhmien kohdalla. Miksi ei myös kunnan ja valtakunnan tulevaisuuden kuvaa luotaessa?

Jospa lähtisimme liikkeelle vahvuuksista. Näemmekö, mitkä asiat meillä ovat hyvin. Pitkäjänteisen työn tuloksena Leppävirran talous ja peruspalveluiden taso on saatu pidettyä vertailukelpoisella tasolla. Hyvää yhteistyötä on tehty ja tehdään edelleenkin ympäristökuntien kanssa kunnan ja seutukunnan elinvoimaisuuden eteen. Olemme laaja-alainen kunta, jossa kylillä oleva aktiivisuus ja monenlainen yritystoiminta tuovat osaltaan tekemisen meininkiä. Kuntamme ei ole liian suuri eikä liian pieni vaan sopivankokoinen. Täällä on hyvä asua, elää, tehdä töitä ja yrittää. Kunnassamme on paljon yhteisöllisyyttä. Lähellä olevia viranhaltijoita ja luottamushenkilöitä on helppo lähestyä.

Näistä lähtökohdista on hyvä jatkaa kuntamme kehittämistä. Monia asioita on vielä ratkaistavana ja helppoja aikoja ei ole luvassa.  Investointeja on laitettava tärkeysjärjestykseen ja arvotettava etusijalle peruspalveluihin kohdistuvia tarpeita kuten uuden päiväkodin rakentaminen, Leivolan ja terveyskeskuksen peruskorjaukset, koulukiinteistöihin kohdistuvat tarpeet ym. Entäpä jos edistäisimme vetovoimaisuuttamme vahvistamalla kuntamme imagoa perhe- ja yritysystävällisyydellä? Toimivat peruspalvelut houkuttelevat kuntaan asukkaita ja yrityksille työntekijöitä.

Vai uskommeko niitä, jotka epäilevät kuntamme selviytymistä? Montako leppävirtalaista valtuutettua mahtaa olla mahdollisen suurkunnan valtuustossa pitämässä esillä paikallisia tarpeitamme? Miten käy kylien kehittämisen tai oman lukion säilymisen suhteen? Paljonko saadaan vaikutettua meille niin tärkeän elinkeinotoiminnan painopisteisiin? Liian monta avoinna olevaa kysymystä, joihin ei pidä sukeltaa umpimähkään. Samalla tavalla ihmiset tarvitsevat palveluita ja palveluiden järjestäminen kaipaa resursseja, onpa kuntakoko miten pieni tai suuri tahansa. Paikallisen tason tuntemuksen kadottaminen voi lopulta kääntää tavoitellut säästöt päälaelleen.

Maailma muuttuu ja kuntakentän haasteet tuskin helpottuvat. Siksi onkin entistä tärkeämpää vahvistaa tulevaisuudenuskoa. Ja malttikin on valttia.  Luodaan vahva realistinen visio ja pidetään päätöksenteon avaimet omassa kunnassa.

Pohdintaa vaalituloksesta Aino Kanniainen

Tiistai 19.4.2011 klo 21.38 - Aino Kanniainen

Eduskuntavaalit 2011 ovat ohi ja kansa on puhunut. Puolueiden kannatusjärjestys meni uusiksi.Näin suurta muutosta en millään olisi uskonut tapahtuvaksi. Muutos on niin suuri, että jopa ulkomaiden lehdistö on tähän tarttunut ja ilmaissut huolestumista Suomen mahdollisesta sisäänpäin käpertymisestä perussuomalaisten vaalivoiton myötä. Tuskinpa sentään. Mutta mietteliääksi tämä pistää. Mitä vaalitulos tarkoittaa pienille ja keskikokoisille kunnille haja-asutusalueista puhumattakaan? Miten voittajapuolueet pystyvät lunastamaan vaalilupauksensa? Löytyykö nyt taikasauva tai viisastenkivi ratkaisemaan esim. valtiontalouden tai terveydenhuollon suuria haasteita. Toivon niin.

Keskustan vaalitulos niin koko Suomen kuin Pohjois-Savonkin osalta vaatii pysähtymistä, arviointia ja ennen kaikkea tulevaisuuteen katsovaa näköalaa. Keskustan vaalitappion taustalla on varmasti monia syitä – mm. pitkä hallitusvastuu, jätevesiasiat ja nyt eu- tukipaketteihin kohdistuvat paineet. Johdossa oleviin projisoidaan paljon odotuksia.  Vastuun kantaminen ei aina ole helppoa. Peiliin on uskallettava katsoa. Tarvitaan herkkyyttä kuulla tyytymättömyyden taustalla olevia tarpeita. Tarvitaan myös taitoa selkiyttää päätöksenteon perusteita kielelle, jonka jokainen voi ymmärtää.

Keskustan vaaliteemat olivat Asiaa. Miksi kuitenkin eu- tukipaketit valtasivat alaa vaalikeskusteluissa jättäen varjoonsa yhteiskunnassamme olevat kysymykset lasten psykiatriasta, nuorten syrjäytymisestä, lapsiperheiden selviytymisestä, työhön ja yrittäjyyteen liittyvistä tekijöistä tai terveydenhuollon ja vanhusten palveluiden toteuttamisesta? Asiat, joilta emme voi sulkea silmiä tai joita ei pidä siirtää syrjään. Ilmiö, jota ihmettelen. 

Pohjois-Savossa Keskustan kannatus noudatti koko Suomen linjaa. Ehdokasjoukko oli edustava ja asiansa osaava. Jokainen teki piirin johdolla ja omien tukijoukkojensa kanssa hyvää vaalikampanjaa. Pohjois-Savossa kansanedustajien määrä putosi kymmenestä yhdeksään ja pudotus kohdistui nyt Keskustaan. Aiemman neljän sijaan saimme kolme kansanedustajaa Seppo Kääriäisen, Elsi Kataisen ja Markku Rossin. Kokemusta jatkoon.

Oma ensikertalaisen nousu 3 280 äänellä ensimmäiselle varasijalle oli monelle suuri yllätys. Kampanjaa suunnitellessani ja toteuttaessani pidin mielessä yhden motoistani: ”Asenne tehtävän alussa ratkaisee lopputuloksen”. Olen kiitollinen kaikille niille, jotka uskoivat mahdollisuuksiini, sanomaani ja rohkeasti lähtivät kampanjaani tukemaan antaen oman osuutensa yhteisen tavoitteen eteen.  Olen kiitollinen myös jokaiselle äänestäjälleni, jotka luottivat äänensä minulle. Olen kiitollinen myös epäilijöille, koska he muistuttivat tehtävän haasteellisuudesta ja siitä, että vaalitulos ei tule itsestään. Kokonaistilanne huomioiden voin olla tyytyväinen saamaani vaalitulokseen.

Työssäni jatkan vaaliteemojeni mukaista arkitason työtä lasten, nuorten, aikuisten ja perheiden hyvinvoinnin eteen. Edelleenkin haluan olla viemässä yhteisiä asioita eteenpäin niin kunnallisissa kuin maakunnallisissa luottamustehtävissäni. Katson luottavaisesti eteenpäin. Lopuksi totean nöyrästi Esko Ahon sanoin ”Niin on hyvä kuin käy”.

Vaaliveikkauksista Asiaan

Sunnuntai 20.2.2011 klo 10.16 - Aino Kanniainen

Vaaleihin on vajaa kaksi kuukautta ja tihenevällä vauhdilla media julkaisee puolueiden kannatusmittauksia. Tämän aamun Savon Sanomat otsikoi eduskuntavaaleja Hurjia käänteitä luvassa - otsikolla. Keskisuomalaisen ja Satakunnan kansan teettämä gallupkysely ennustaa perussuomalaisille roimaa nousukiitoa.  Viereinen otsikko puolestaan uutisoi pääministeriyttä Kiviniemi yhä suositumpi – otsikolla.  Vaaleja ei ole vielä ratkaistu ja nyt on aika tehdä vaalityötä. Miten kannatusluvut asettuvat 17.4 vaalipäivän iltana, on lopullista faktaa. Ja vain se suuntaa tulevaa politiikan suuntaa.

Keskusta on lähtenyt liikkeelle Asiaa - pohjalta, johon on ollut helppo yhtyä. Edessä ovat mittavat  valtiontalouden ja ikärakenteen muutoksen kautta tulevat haasteet. Mahdollisuuksien katsominen vie pidemmälle kuin  uhkakuviin takertuminen. Nyt ei ole aika paniikkiratkaisuihin vaan on katsottava tehtävien päätösten vaikutuksia kauaskantoisesti. Keskusta on ilmaissut selkeästi EI perusturvaan kohdistuville leikkauslistoille. Toki menoja tulee pystyä katsomaan myös kriittisesti. Teemme vahvasti töitä työn, yrittäjyyden ja vakaan kasvun edellytysten eteen. Työn vastaanottamisen ja työn tekemisen on oltava aina kannattavaa. Suomi on selviytynyt aiemminkin ahkeruudella ja sinnikkyydellä. Ja selviytyy edelleenkin. Pidetään siitä huoli.

Suomi tarvitsee selviytyäkseen hyvinvoivia kansalaisia. Toimet lapsuuden suojelun ja lasten kasvun rauhan eteen kantavat tulosta vuosien päähän. Työelämän on siis joustettava perheen pikkulapsivaiheen tarpeiden mukaan. Vahvat juuret saaneet nuoret katsovat valoisasti tulevaisuuteen. Jokaiselle nuorelle on taattava peruskoulun jälkeen opiskelu-, oppisopimus-, työ- tai harjoittelupaikka. Yhtään nuorta ei pidä jättää tyhjän päälle. Lasku siitä on liian kallis ennen kaikkea inhimillisesti, mutta myös taloudellisesti. Työhyvinvointi ja sen eteen tehtävät toimet ovat ajankohtaisia niin työuran alku-, keski- kuin loppuvaiheessakin.

Sairaus ja työkyvyttömyys ovat myös totta. Kukaan ei vapaaehtoisesti valitse sairautta, kipua ja uupumusta. Jokaisen on voitava luottaa, että ei jää tyhjän päälle myöskään elämän tuomien koettelemusten kohdalla. Terveydenhoito tarvitsee resursseja ja työntekijöitä. Työn tehostamispuheissa on muistettava, että jo nyt monet tekevät arvokasta työtä jaksamisensa äärirajoilla.

Vastuullinen politiikka on inhimillistä. Tämän eteen on nyt aika tehdä vaalityötä. Tehdään se  valoisalla mielellä yhteisten asioiden ja hyvinvoinnin vuoksi.

Mahdollisuuksien näkökulmaa kampanjaan ja politiikkaan

Sunnuntai 29.8.2010 - Aino Kanniainen

Helteisen ja rentouttavan kesän jälkeen on tuntunut hyvältä siirtyä aktiiviseen syyskauteen. Mielenterveysalan ammattilaisena näen levon ja akkujen lataamisen merkityksen ihmisten elämässä. Työn ja tekemisen mielekkyys säilyvät ja jopa lisääntyvät sopivan työn ja vapaa- ajan vaihtelulla.

Tulevaa syksyä, talvea ja kevättalvea tulee sävyttämään eduskuntavaalit 2011. Olen monitahoisen harkinnan päätteeksi antanut suostumukseni lähteä myös itse kansanedustajaehdokkaaksi. Pohjois-Savon piiri virallistaa ehdokkuuden lokakuun alussa.  Kampanjaan mukaan lähteminen herättää monenlaisia ajatuksia. Miten toteuttaa kampanja niin, että jälkeenpäin on itsellä ja toisilla hyvä mieli tehdystä työstä ja mukana olemisesta? Millaisin eväin olen matkalle lähtemässä? Perustuuko lopputulos vaalibudjetin suuruuteen vai muulla tavoin tehtyyn uskottavaan ja äänestäjät vakuuttavaan kampanjointiin? Onko mahdollista toteuttaa kohtuullisella vaalibudjetilla hyvä kampanja? Uskon, että se on mahdollista.  

Keskustan puoluesihteeri Timo Laaninen ennusti Suomenmaassa 8/2010, että vaalien jälkeen nähdään sellainenkin ihme, että joku uusista kansanedustajista ei ole ostanut yhtään lehtimainosta. Hän on osannut käyttää sosiaalista mediaa ja hankkinut tukijansa erilaisten verkostojen kautta.

Omat ajatukseni on lähteä kampanjaan mukaan avoimin mielin, valmiina tekemään kovastikin töitä jalkautumalla ihmisten pariin. Vain omana itsenään voi tehdä uskottavan kampanjan. Arjen tuntemusta eduskuntaan – teema on ajankohtainen joka päivä. Ja erityisesti nyt kun yhtenä suurimmista haasteista on turvata julkisen talouden tasapaino – tehdäänkö päätökset yksiviivaisesti vai pohtien päätösten vaikutusta ihmisten arkeen. Miten onnistumme kannustavalla politiikalla saamaan aikaan myönteisen ilmiön, jossa ihmiset voivat hyvin, katsovat luottavaisesti eteenpäin, löytävät itselleen sopivan opiskelu- ja työalan, uskaltavat perustaa perheen, pystyvät kohtaamaan vanhemmuuden haasteet ja saavat tukea työn ja perheen yhteensovittamiseen, säilyttävät työssä jaksamisen ja mielekkyyden? Ja miten työelämän ja talouden tehokkuuden vaatimuksista huolimatta yhteiskunta pystyy näkemään ja hyväksymään myös inhimillisen elämän toisenkin puolen, että myös sairaus ja työkyvyttömyys ovat totta ja sallittua. Tiedän, mitä tarkoittaa todella sairaana ja monien erikoislääkäreiden lausuntojen jälkeenkin saada kielteinen eläkepäätös ja mennä työvoimatoimiston kirjoille, vaikka todellisuudessa ei voi sairauden vuoksi töitä tehdä.

Uskon myönteisyyden ja kannustuksen voimaan enemmän kuin pakkoon ja painostukseen. Myönteisyyden mahtava voima – sen kun muistaisimme onpa kyse lasten kasvatuksesta, koulutuksesta, johtajuudesta tai omasta elämästä.