Ajatuksia lasten ja nuorten maailmasta

Keskiviikko 22.12.2010 klo 23.01

Työn täyteinen joulukuu alkaa kääntyä vähitellen jouluksi. Joulukuussa olen erityisesti pohtinut lasten ja nuorten asioita. Olenhan tehnyt päätöksen ja antanut suostumukseni jatkaa työtä nuorten mielenterveystyössä tehtävässä, jota jo vuoden ajan olen hoitanut.

Pro Peruskoulu nettivaaliliitteessä http://properuskoulu2011.blogspot.com/     kirjoituksessani Peruskoulu – kokonaisvaltaista ihmisenä kasvamisen aikaa pohdin erityisesti koulun, kodin ja oppilashuollon yhteistyötä. Valtaosalla nuoria menee hyvin ja heillä on selkeät tulevaisuuden suunnitelmat. Valitettavasti kaikilla nuorilla ei ole samoin. Nuoren pahoinvoinnin, käytösongelmien, kouluvaikeuksien tai psyykkisen oireilun taustalla voi olla monenlaisia syitä. Tarvitaan aikuisia, jotka huomaavat, pysähtyvät, kuulevat ja kuuntelevat ja tarvittaessa puuttuvat tilanteeseen. Yhtään nuorta ei pidä jättää yksin. Yhdenkään nuoren ilmaisemaa pahaa oloa ei pidä katsoa läpi sormien. Tarvitaan vanhempia, opettajia, oppilashuollon henkilöitä ja välittäviä aikuisia. Ja aikaa pysähtyä. Olen sanonut, että nuoren auttamisessa on tärkeintä saada yhteys nuoren mieleen ja sydämeen ja näin kuulla, mistä lopulta onkaan kysymys. On ollut koskettavaa ja palkitsevaa kokea, miten pipo silmillä oleva alasluotu katse on alkanut nousta ja nuoren sulkeutunut ilme avautua.

Eilen annoin haastattelun paikallislehteen perheväkivallasta lasten näkökulmasta. Toimittaja halusi lehteen artikkelin ennen joulua – jospa lasten näkökulmasta asiasta lukeminen havahduttaa vanhemmat pohtimaan, millaisen joulumuiston haluavat antaa lapsilleen. Aina on mahdollista tehdä valintoja turvallisuuden vahvistamiseksi.

Lasten turvallisuus rakentuu aikuisten läsnäolosta, huolenpidosta ja välittämisestä. Kannan huolta, millaista arvopohjaa tulevat vaikeatkin päätökset ja linjaukset Suomen talouden tasapainottamiseksi tulevat heijastelemaan. Taloutta on vastuullisesti tasapainotettava. Onko kestävä tie kuitenkin vain ja ainoastaan se, että markkinavoimat ja talouden kasvun paineet eivät saa meitä unohtamaan inhimillisen elämän lainalaisuuksia. Hyvinvoinnin pohja luodaan lapsuudessa. Kukaan ei jaksa yli voimiensa myöhemminkään. Terveyden ja mielenterveyden näkökulmaa on pidettävä esillä inhimillisten ja kansantaloudellisten vaikutusten vuoksi.

Jouluviikolla on aika hiljentää ja hiljentyä seimen lapsen sanoman äärelle. Me jokainen tarvitsemme taukoa arjen kiireistä. Rauhaisaa joulua!

Aino Kanniainen kansanedustajaehdokas Pohjois-Savo Keskusta

Perhepolitiikka on samalla myös vanhuspolitiikkaa

Sunnuntai 19.9.2010 - Aino Kanniainen

Olen saanut aloitella kampanjointia kansanedustaja ehdokasehdokkaana ja tavata ihmisiä monissa tilanteissa. Viimeksi eilen olin synnyinkaupunkini Iisalmen torilla Keskustan teltalla kampanjoimassa. Kotoinen olo tuli Iisalmelaisia jututtaessa ja monia muistoja alkoi palautua mieleen omista koulu- ja lukiovuosista. Moni kysyi, mistä olet kotoisin. Koen olevani kotoisin sekä Iisalmesta että Leppävirralta. Juureni ovat vahvasti molemmissa paikoissa. Mieleeni tuli Raija Rastin Leviällä ihmisen juuret – runon sanat: ”Kaikkialla, missä voimaa olet itseesi imenyt, ovat juuresi”.

Monissa keskusteluissa nousi esiin huoli nuorten uupumisesta. Asia, jonka kanssa teen työtä nuorten mielenterveystyössä. Asia, johon on havahduttu myös tilastoja tutkittaessa. Nuorten alle 35-vuotiaiden lisääntynyt työkyvyttömyys on vakavasti otettava ongelma. Samaa tahtia nuorten eläköitymisen kanssa on kasvanut myös nuorten mielialalääkkeiden käyttö. Mistä nuorten pahoinvointi kertoo ja mitä tälle voidaan tehdä? Puhuttelevaa oli, että asian torikeskusteluissa otti esille moni jo iäkkäämpi henkilö. Samoin he kantoivat huolta, millaisen velkataakan olemme jättämässä tulevalle sukupolvelle. Jäin miettimään, millaiset juuret ja perinnön nuoremme saavat?

Ensimmäiset ikävuodet ovat ratkaisevan tärkeitä myöhempää elämää varten. Silloin syntyy luottamus itseen ja muihin sekä rohkeus ja kyky välittää muista. Perusturvallisuus luo hyvän pohjan terveen itsetunnon kehittymiselle ja antaa vahvat elämäneväät aikuisuuteen, jolloin on aika astua kantamaan vastuuta omalta osaltaan. Suomi tarvitsee selviytyäkseen tulevaisuuden haasteista henkisesti hyvinvoivia kansalaisia. Vanhemmuuden ja lapsuuden merkitys tulisi ottaa laajemmin huomioon päätöksenteossa – miten taloudellisten ja työelämän vaatimusten rinnalla huomioimme ennen kaikkea yhteiskunnan hyvinvoinnin perustan. On aika kääntää katsetta perhepolitiikkaan. Lasten ja nuorten saadessa vahvat juuret voivat vanhemmat ihmiset oman osansa tehneenä ikääntyä turvallisesti. Nuorissa on tulevaisuus. Lasten ja nuorten hyvinvointiin sijoittaminen on näin myös vanhuspolitiikkaa.