Suomi tarvitsee yhdistävää johtajuutta

Tiistai 24.6.2014 klo 9.20 - Aino Kanniainen

Kolumni on julkaistu Varkauden lehdessä 24.6.20

Olemme meneillään olevalla vaalikaudella nähneet ennätyksiin yltävää hallitustyöskentelyä.

Kataisen kuuden puolueen hallitus syntyi ylipitkien neuvotteluiden jälkeen kesäkuussa 2011. Hallituksen kestävyyttä on matkan varrella epäilty yhdeltä jos toiseltakin taholta. Kasassahan se on pysynyt - kuin ihmeen kaupalla. Vasemmistoliiton käveleminen opposition penkkiin paljasti, että yhteistyö ei niin saumatonta ollutkaan. Erilaisten ideologioiden yhteensovittaminen päätöksenteossa on taitolaji. Kompromissitkaan eivät välttämättä tuo sitä parasta lopputulosta.

Ennätyksellistä on ollut myös hallitustaipaleen pitkin matkaa tapahtunut ministereiden vaihtuminen. Lisäksi yksi jos toinenkin ministeri on tähyillyt ja lähteekin Brysseliin. Viimeisimpänä pääministerin ja valtiovarainministerin salkut ovat vaihtuneet kuin viestinjuoksussa konsanaan. Ulospäin on annettu kuva, että näinkin suuren vastuun voi ottaa tuosta noin vain. Eri alojen asiantuntijuuteen kasvaminen vaatii aikaa ja paneutumista. Näin olen ajatellut ja ajattelen kunnes toisin todistetaan.

En voi välttyä kysymykseltä, millainen mahtaa olla hallituksen sisäinen työviihtyvyys? Senhän pitäisi olla esimerkillisen hyvä, koska työviihtyvyys korreloi myös hyviä tuloksia.  Suomi tarvitsee työpaikkoja ja uutta kasvua – näin on hoettu ja näin myös on. Monien tutkimusten mukaan työhyvinvointiin vaikuttavat eniten hyvät työkaverit, työn sisältö ja siihen vaikuttamisen merkitys. Jatkuva kiire ja esimiestyöhön liittyvät ongelmat puolestaan heikentävät työssä jaksamista ja hyvinvointia. Koko Suomea ja yksittäisiä kansalaisia koskettavat päätökset kaipaavat huolellista paneutumista asiaan. Yhtä aikaa ei voi olla läsnä monessa paikassa. Ei edes pääministeri. Näin ajattelin lukiessani Stubbin sosiaalisessa mediassa tviittailusta kesken minihallitusneuvottelua.

 Pääministeri on joka tapauksessa Suomi- laivan kapteenina. Kaikella ystävyydellä häntä kohtaan ajattelen, että muodissa olevien selfie- kuvien sijaan meitsie- kuvien ottaminen voisi laajentaa näkökulmaa hyödyllisellä tavalla. Kuva meistä heijastaa yhdessä tekemistä enemmän kuin kuva itsestä.  Eväät talouskasvuun, vastuunottoon ja toisista huolenpitämiseen löytyvät sittenkin ruohonjuuritason ihmisiltä, yhteisestä tavoitteesta ja koko Suomen arvostamisesta. Hyvään me – henkeen sisältyy myös roima annos inhimillisyyttä, joka vahvistaa yhteiskunnan eheyttä.

 Elämme poikkeuksellisen haasteellista aikaa. Minihallitusneuvotteluissa katseet ovat kääntyneet Stubbiin ja Rinteeseen kuin ihmeiden tekijöihin. Tosiasia on, että yksi tai kaksikaan ministeriä tai edes koko hallitus yhdessä eivät pysty yksin muuttamaan Suomen talouden suurta kuvaa.  Taantuman ja meneillään olevan rakennemuutoksen haasteista selviytymistalkoisiin tarvitaan kaikkia suomalaisia. Hallituspuolueita ja oppositiota. Sinua ja minua – meitä kaikkia. Pääministerin ja valtiovarainministerin taidot punnitaan siinä, miten he osaavat luoda yhteen hiileen puhaltamisen henkeä.

Me sivustahuutelijat voimme itse kukin arvioida, osaammeko antaa palautetta rakentavasti ja kiitosta silloin kun siihen on aihetta. Poliittiset irtopisteet ovat lyhytaikaisia. Osat voivat vaihtua ja kenelläkään ei yksin ole viisautta luotsata Suomea taloudellisesti kestävälle pohjalle.

Aino Kanniainen

VET Psykoterapeutti

Kunnanhallituksen 1. varapuheenjohtaja Kesk. Leppävirta

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: politiikka, ministereiden kierrätys, minihallitusneuvottelut, pääministeri, yhteistyö

Kansanedustajan roolista ja tehtävistä Aino Kanniainen

Keskiviikko 13.4.2011 klo 9.46 - Aino Kanniainen

Vaaleihin on enää neljä yötä. Viimeiset viikot ovat olleet tiiviitä ja paljon olen ollut ihmisten parissa. Mikä ihmisiä puhututtaa ja mietityttää?

Osalle Eu- tukipaketit ovat se tärkein keskustelun aihe ja toisille energiaan ja verotukseen liittyvät asiat. Asioita, jotka ovat merkityksellisiä ja joihin uusi eduskunta joutuu heti ensi töikseen paneutumaan. Edessä siis isoja ja vastuullisia päätöksiä, jotka vaikuttavat tulevaisuuteen ja konkretisoituvat lopulta jokaisen suomalaisen arkitasolle. Päätöksenteossa on tiedostettava tavoite, asiaan liittyvät uhat, mahdollisuudet ja kauaskantoiset seuraukset eri tahoille. Monelle omaa ehdokasta etsivälle on ollut tärkeää kuulla myös, miten ehdokas aikoo viedä lapsiperheiden, opiskelijoiden, yrittäjien tai ikääntyvien asioita eteenpäin. Huomaan myös, että ehdokkaan arvot ovat yksi tärkeä peruste, kenelle äänensä lopulta antaa.

Olen pohtinut paljon kansanedustajan tehtävää ja roolia. Kansanedustajan tulee pystyä katsomaan laajoja kokonaisuuksia koko Suomen näkökulmasta. Mitä suuria haasteita on edessä maailmanlaajuisesti ja miten pienenä maana niihin vastaamme. Lisäksi Kansanedustaja on oman alueensa edustaja ja edunvalvoja. Jos kansanedustaja ei vie oman alueensa asioita eteenpäin, niin kuka sitten. Pohjois-Savossa tulee pystyä näkemään koko Pohjois-Savo kokonaisuutena, jossa eri alueilla Ylä-Savolla, Kuopion ja Varkauden seuduilla on omat erityispiirteensä, vahvuutensa ja haasteensa. Lisäksi kansanedustajan tulee aluepoliittisten tehtävien lisäksi nähdä elinkeinopolitiikan erilaisia painotuksia ja tarpeita. Jotta alueella on työtä ja työpaikkoja. Elinkeinoelämän laaja-alaisuus on rikkaus. Suurista yksiköistä pk- yrityksiin ja aina yhden tai kahden hengen yrityksiin. Maaseutuelinkeinoja unohtamatta.

Kansanedustajan tulee olla myös ihmisten arjen tasolla ja pystyä sovittamaan suuret yhteiskuntapoliittiset linjaukset yksittäisen ihmisen tasolle. Kansanedustajuus on ihmisten asialla olemista. Silloin keskusteluun nousevat ne arkipäivän elämään vaikuttavat asiat kuten lasten kotihoidon tuen suuruus, kuntalisä, lapsiperheiden kotipalvelu, päivähoito, luokkakoot, nuorten asiat, työelämään ja yrittäjyyteen liittyvät kysymykset, miten perheelle jää aikaa ja miten perhe jaksaa, sosiaalietuuksien yhteensovittaminen, terveyspalvelujen saatavuus, eläkkeen riittävyys, toimeentulo, omaishoitoon liittyvät kysymykset jne. Tärkeitä asioita kaikki. Suomen hyvinvointi ja tulevaisuus rakennetaan ihmisten arjen hyvinvointia vahvistamalla.

Monet epäilevät, että yksi kansanedustaja ei paljoa saa aikaan. Totta. Yksin asioita ei viedä eteenpäin. Uskon kuitenkin yhdenkin kansanedustajan mahdollisuuksiin vaikuttaa, mikäli muistaa pitkäjänteisyyden, luotettavuuden, asia-linjalla pysymisen, toisten arvostamisen ja ennen kaikkea yhteistyön merkityksen.  Perhosensiipiefektin mukaan pienet asiat voivat johtaa suuriin asioihin. Muistetaan siis, että Suomen hyvinvointi rakennetaan arjen teoilla. Tehdään se yhdessä!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kansanedustaja, aluepolitiikka, elinkeinopolitiikka, yhteistyö