Pohdintaa vaalituloksesta Aino Kanniainen

Tiistai 19.4.2011 klo 21.38 - Aino Kanniainen

Eduskuntavaalit 2011 ovat ohi ja kansa on puhunut. Puolueiden kannatusjärjestys meni uusiksi.Näin suurta muutosta en millään olisi uskonut tapahtuvaksi. Muutos on niin suuri, että jopa ulkomaiden lehdistö on tähän tarttunut ja ilmaissut huolestumista Suomen mahdollisesta sisäänpäin käpertymisestä perussuomalaisten vaalivoiton myötä. Tuskinpa sentään. Mutta mietteliääksi tämä pistää. Mitä vaalitulos tarkoittaa pienille ja keskikokoisille kunnille haja-asutusalueista puhumattakaan? Miten voittajapuolueet pystyvät lunastamaan vaalilupauksensa? Löytyykö nyt taikasauva tai viisastenkivi ratkaisemaan esim. valtiontalouden tai terveydenhuollon suuria haasteita. Toivon niin.

Keskustan vaalitulos niin koko Suomen kuin Pohjois-Savonkin osalta vaatii pysähtymistä, arviointia ja ennen kaikkea tulevaisuuteen katsovaa näköalaa. Keskustan vaalitappion taustalla on varmasti monia syitä – mm. pitkä hallitusvastuu, jätevesiasiat ja nyt eu- tukipaketteihin kohdistuvat paineet. Johdossa oleviin projisoidaan paljon odotuksia.  Vastuun kantaminen ei aina ole helppoa. Peiliin on uskallettava katsoa. Tarvitaan herkkyyttä kuulla tyytymättömyyden taustalla olevia tarpeita. Tarvitaan myös taitoa selkiyttää päätöksenteon perusteita kielelle, jonka jokainen voi ymmärtää.

Keskustan vaaliteemat olivat Asiaa. Miksi kuitenkin eu- tukipaketit valtasivat alaa vaalikeskusteluissa jättäen varjoonsa yhteiskunnassamme olevat kysymykset lasten psykiatriasta, nuorten syrjäytymisestä, lapsiperheiden selviytymisestä, työhön ja yrittäjyyteen liittyvistä tekijöistä tai terveydenhuollon ja vanhusten palveluiden toteuttamisesta? Asiat, joilta emme voi sulkea silmiä tai joita ei pidä siirtää syrjään. Ilmiö, jota ihmettelen. 

Pohjois-Savossa Keskustan kannatus noudatti koko Suomen linjaa. Ehdokasjoukko oli edustava ja asiansa osaava. Jokainen teki piirin johdolla ja omien tukijoukkojensa kanssa hyvää vaalikampanjaa. Pohjois-Savossa kansanedustajien määrä putosi kymmenestä yhdeksään ja pudotus kohdistui nyt Keskustaan. Aiemman neljän sijaan saimme kolme kansanedustajaa Seppo Kääriäisen, Elsi Kataisen ja Markku Rossin. Kokemusta jatkoon.

Oma ensikertalaisen nousu 3 280 äänellä ensimmäiselle varasijalle oli monelle suuri yllätys. Kampanjaa suunnitellessani ja toteuttaessani pidin mielessä yhden motoistani: ”Asenne tehtävän alussa ratkaisee lopputuloksen”. Olen kiitollinen kaikille niille, jotka uskoivat mahdollisuuksiini, sanomaani ja rohkeasti lähtivät kampanjaani tukemaan antaen oman osuutensa yhteisen tavoitteen eteen.  Olen kiitollinen myös jokaiselle äänestäjälleni, jotka luottivat äänensä minulle. Olen kiitollinen myös epäilijöille, koska he muistuttivat tehtävän haasteellisuudesta ja siitä, että vaalitulos ei tule itsestään. Kokonaistilanne huomioiden voin olla tyytyväinen saamaani vaalitulokseen.

Työssäni jatkan vaaliteemojeni mukaista arkitason työtä lasten, nuorten, aikuisten ja perheiden hyvinvoinnin eteen. Edelleenkin haluan olla viemässä yhteisiä asioita eteenpäin niin kunnallisissa kuin maakunnallisissa luottamustehtävissäni. Katson luottavaisesti eteenpäin. Lopuksi totean nöyrästi Esko Ahon sanoin ”Niin on hyvä kuin käy”.

Kansanedustajan roolista ja tehtävistä Aino Kanniainen

Keskiviikko 13.4.2011 klo 9.46 - Aino Kanniainen

Vaaleihin on enää neljä yötä. Viimeiset viikot ovat olleet tiiviitä ja paljon olen ollut ihmisten parissa. Mikä ihmisiä puhututtaa ja mietityttää?

Osalle Eu- tukipaketit ovat se tärkein keskustelun aihe ja toisille energiaan ja verotukseen liittyvät asiat. Asioita, jotka ovat merkityksellisiä ja joihin uusi eduskunta joutuu heti ensi töikseen paneutumaan. Edessä siis isoja ja vastuullisia päätöksiä, jotka vaikuttavat tulevaisuuteen ja konkretisoituvat lopulta jokaisen suomalaisen arkitasolle. Päätöksenteossa on tiedostettava tavoite, asiaan liittyvät uhat, mahdollisuudet ja kauaskantoiset seuraukset eri tahoille. Monelle omaa ehdokasta etsivälle on ollut tärkeää kuulla myös, miten ehdokas aikoo viedä lapsiperheiden, opiskelijoiden, yrittäjien tai ikääntyvien asioita eteenpäin. Huomaan myös, että ehdokkaan arvot ovat yksi tärkeä peruste, kenelle äänensä lopulta antaa.

Olen pohtinut paljon kansanedustajan tehtävää ja roolia. Kansanedustajan tulee pystyä katsomaan laajoja kokonaisuuksia koko Suomen näkökulmasta. Mitä suuria haasteita on edessä maailmanlaajuisesti ja miten pienenä maana niihin vastaamme. Lisäksi Kansanedustaja on oman alueensa edustaja ja edunvalvoja. Jos kansanedustaja ei vie oman alueensa asioita eteenpäin, niin kuka sitten. Pohjois-Savossa tulee pystyä näkemään koko Pohjois-Savo kokonaisuutena, jossa eri alueilla Ylä-Savolla, Kuopion ja Varkauden seuduilla on omat erityispiirteensä, vahvuutensa ja haasteensa. Lisäksi kansanedustajan tulee aluepoliittisten tehtävien lisäksi nähdä elinkeinopolitiikan erilaisia painotuksia ja tarpeita. Jotta alueella on työtä ja työpaikkoja. Elinkeinoelämän laaja-alaisuus on rikkaus. Suurista yksiköistä pk- yrityksiin ja aina yhden tai kahden hengen yrityksiin. Maaseutuelinkeinoja unohtamatta.

Kansanedustajan tulee olla myös ihmisten arjen tasolla ja pystyä sovittamaan suuret yhteiskuntapoliittiset linjaukset yksittäisen ihmisen tasolle. Kansanedustajuus on ihmisten asialla olemista. Silloin keskusteluun nousevat ne arkipäivän elämään vaikuttavat asiat kuten lasten kotihoidon tuen suuruus, kuntalisä, lapsiperheiden kotipalvelu, päivähoito, luokkakoot, nuorten asiat, työelämään ja yrittäjyyteen liittyvät kysymykset, miten perheelle jää aikaa ja miten perhe jaksaa, sosiaalietuuksien yhteensovittaminen, terveyspalvelujen saatavuus, eläkkeen riittävyys, toimeentulo, omaishoitoon liittyvät kysymykset jne. Tärkeitä asioita kaikki. Suomen hyvinvointi ja tulevaisuus rakennetaan ihmisten arjen hyvinvointia vahvistamalla.

Monet epäilevät, että yksi kansanedustaja ei paljoa saa aikaan. Totta. Yksin asioita ei viedä eteenpäin. Uskon kuitenkin yhdenkin kansanedustajan mahdollisuuksiin vaikuttaa, mikäli muistaa pitkäjänteisyyden, luotettavuuden, asia-linjalla pysymisen, toisten arvostamisen ja ennen kaikkea yhteistyön merkityksen.  Perhosensiipiefektin mukaan pienet asiat voivat johtaa suuriin asioihin. Muistetaan siis, että Suomen hyvinvointi rakennetaan arjen teoilla. Tehdään se yhdessä!

Kotimainen elintarviketuotanto - kansallinen henkivakuutus Aino Kanniainen

Keskiviikko 6.4.2011 klo 13.28 - Aino Kanniainen

Olen maatalon tyttärenä seurannut lapsuudesta lähtien maaseudun ja maatalouden rakennekehitystä. Olen toisaalta ihaillut nuorten viljelijäperheiden intoa tilojensa kehittämiseen. Toisaalta taas olen nähnyt myös pienehköjen tilojen kipuilua ja tuotannosta luopumisen tuskaa. Terapeuttina olen kuullut myös, millaisia tunteita liittyy tilanteeseen, jolloin sukupolvien uurastuksella kukoistamaan saatettu maatila joudutaan kannattamattomana tai jatkajan puutteessa lopettamaan. Näin on käynyt myös lapsuudenkodilleni. Ennen EU-aikaa pienemmätkin tilat tarjosivat perheelle elannon ja mahdollisuuden kouluttaa lapset ammatteihin. Nyt monet tilat ovat lomapaikkoina, navetat tyhjinä, pellot myytyinä tai vuokrattuina.

Tilojen kannattavuuden ehdoksi on tullut tehokkuuden lisääminen ja tilakoon kasvattaminen. Viljelyä jatkaneet ovat ostaneet, vuokranneet tai raivanneet lisää peltoa, rakentaneet suuria kotieläinrakennuksia, suurentaneet konekantaansa ja ottaneet useinkin mittavia lainoja. Työmäärä on valtava. Mitä tapahtuu, jos viljelijä sairastuu tai joutuu tapaturmaan? Missä tulee jaksamisen rajat vastaan?

Itsenäisen Suomen yksi tärkeimmistä perusarvoista on elintarvikeomavaraisuus. Tämän merkitys korostuu erityisesti kriisiaikoina. Japanin tsunami ja siitä seurannut ydinonnettomuus nostaa esille maapallon haavoittuvuuden. Kotimaisen ruokatuotannon merkitys nousee perustavaa laatua olevaksi arvoksi. On hienoa nähdä, että vielä on ihmisiä, jotka uskovat maatalouteen ja ovat valmiita  investoimaan vaikkapa  uuteen navettaan. Kansallisen päätöksenteon tehtävänä on turvata maatalouden elinkeinon edellytykset ja ennustettava tulevaisuus myös pitkällä tähtäimellä.

Me jokainen voimme myös omalta osaltamme tehdä kaupassa valintoja kotimaisen elintarviketuotannon puolesta valitsemalla kotimaista lähiruokaa. Merkityksetöntä ei myöskään ole maataloustuotannon ja elintarviketeollisuuden laajempi työllistävä vaikutus  Maanviljelijät tekevät arvokasta työtä. Myös heidän tulee saada kohtuullinen korvaus tehdylle työlle. Maatalouden tukeminen tulee nähdä tukena kuluttajalle, jotta suomalainen ruoka voidaan myydä kohtuuhintaisena. Että meillä olisi pöydässä puhtaasti tuotettua ruokaa.

Menneiden sukupolvien talonpoikaisjohtaja Veikko Ihamuotilan tunnetuksi tullut lause ” tässä maassa ei ole niin suurta herraa, joka ei saisi leipää talonpojan kädestä” pitää paikkansa vielä tänäänkin. Pidetään siis jalat maassa, arvostetaan juuriamme ja katsotaan valoisasti tulevaisuuteen asummepa kaupungissa, taajamassa tai maaseudulla.

Vaalikentiltä tunnelmia Aino Kanniainen

Lauantai 2.4.2011 klo 22.27

Eilen olin Rautalammilla kansalaisopiston ja paikallislehden järjestämässä eri puolueiden vaalitentissä. Tilaisuus juonnettiin virkistävän suunnitellusti. Erään puolueen edustajalla näyttää olevan taktiikkana toistuvasti lähestyä Keskustan ja Kokoomuksen edustajia hyökkäävän kriittisellä asenteella. Paneeleissa vaan on selkeät puheenvuorot ja välihuudot ja lipsuminen rakenteesta kopsahtanee lopulta omaan nilkkaan. Sympatiapisteitä minulta ei saa välihuudoilla tai oletuksilla ja stereotypioilla. Mielipide-eroista toki keskustelen mielelläni, mutta haluan myös kuulla selkeitä perusteluja ja pitää keskustelun rakentavalla tiellä.  Mahdollisuus tällaiseen keskusteluun järjestynee vielä, mutta ei paneelin rakenteen sisällä.

Pääsin väittelypariksi nuoren vihreiden edustajan kanssa aiheesta pitääkö yleinen asevelvollisuus poistaa Suomesta. Ei pidä.  Kyllä Suomen tulee huolehtia omasta puolustusvalmiudestaan. Asevelvollisuutta tulee sen sijaan kehittää niin, että siellä saatuja tietoja ja taitoja voidaan lukea hyväksi jatko-opinnoissa tai työssä. Väittely oli positiivinen, vaikka eri mieltä olimmekin.

Tänään Kuopion torilla keskusteluja käytiin nuorten leskien tilanteesta omaishoitajuuteen, nuorten asioista työhyvinvointiin ja moneen muuhun ihmisiä koskettavaan teemaan. Arjen tuntemusta eduskuntaan teemani tulee työstäni, jossa kohtaan niin monenlaisissa elämänvaiheissa ja –tilanteissa olevia ihmisiä.  Keskusteluissa nousi esille myös, miten kansanedustajan tulee edustaa kansaa ja olla yhteydessä ihmisiin myös vaalien välillä. Arjen tuntemuksen säilyminen on tärkeä haaste. Myös äänestäjiä rohkaisen pitämään yhteyttä valitsemiinsa kansanedustajiin. Puolin ja toisin tärkeä asia.

Tunnelma torilla oli hyvä ja koin paljon kannustusta ja hiljaista tukea jopa aiemmin tuntemattomilta ihmisiltä. Moni kertoi kuulleensa minusta tai seuranneensa kampanjointiani jo pidemmän aikaa. Moni halusi tulla keskustelemaan ja tutustumaan. Kaikki tämä antoi voimia vielä kahden viikon tiiviiseen kampanjointiin.