Ajatuksia lasten ja nuorten maailmasta

Keskiviikko 22.12.2010 klo 23.01

Työn täyteinen joulukuu alkaa kääntyä vähitellen jouluksi. Joulukuussa olen erityisesti pohtinut lasten ja nuorten asioita. Olenhan tehnyt päätöksen ja antanut suostumukseni jatkaa työtä nuorten mielenterveystyössä tehtävässä, jota jo vuoden ajan olen hoitanut.

Pro Peruskoulu nettivaaliliitteessä http://properuskoulu2011.blogspot.com/     kirjoituksessani Peruskoulu – kokonaisvaltaista ihmisenä kasvamisen aikaa pohdin erityisesti koulun, kodin ja oppilashuollon yhteistyötä. Valtaosalla nuoria menee hyvin ja heillä on selkeät tulevaisuuden suunnitelmat. Valitettavasti kaikilla nuorilla ei ole samoin. Nuoren pahoinvoinnin, käytösongelmien, kouluvaikeuksien tai psyykkisen oireilun taustalla voi olla monenlaisia syitä. Tarvitaan aikuisia, jotka huomaavat, pysähtyvät, kuulevat ja kuuntelevat ja tarvittaessa puuttuvat tilanteeseen. Yhtään nuorta ei pidä jättää yksin. Yhdenkään nuoren ilmaisemaa pahaa oloa ei pidä katsoa läpi sormien. Tarvitaan vanhempia, opettajia, oppilashuollon henkilöitä ja välittäviä aikuisia. Ja aikaa pysähtyä. Olen sanonut, että nuoren auttamisessa on tärkeintä saada yhteys nuoren mieleen ja sydämeen ja näin kuulla, mistä lopulta onkaan kysymys. On ollut koskettavaa ja palkitsevaa kokea, miten pipo silmillä oleva alasluotu katse on alkanut nousta ja nuoren sulkeutunut ilme avautua.

Eilen annoin haastattelun paikallislehteen perheväkivallasta lasten näkökulmasta. Toimittaja halusi lehteen artikkelin ennen joulua – jospa lasten näkökulmasta asiasta lukeminen havahduttaa vanhemmat pohtimaan, millaisen joulumuiston haluavat antaa lapsilleen. Aina on mahdollista tehdä valintoja turvallisuuden vahvistamiseksi.

Lasten turvallisuus rakentuu aikuisten läsnäolosta, huolenpidosta ja välittämisestä. Kannan huolta, millaista arvopohjaa tulevat vaikeatkin päätökset ja linjaukset Suomen talouden tasapainottamiseksi tulevat heijastelemaan. Taloutta on vastuullisesti tasapainotettava. Onko kestävä tie kuitenkin vain ja ainoastaan se, että markkinavoimat ja talouden kasvun paineet eivät saa meitä unohtamaan inhimillisen elämän lainalaisuuksia. Hyvinvoinnin pohja luodaan lapsuudessa. Kukaan ei jaksa yli voimiensa myöhemminkään. Terveyden ja mielenterveyden näkökulmaa on pidettävä esillä inhimillisten ja kansantaloudellisten vaikutusten vuoksi.

Jouluviikolla on aika hiljentää ja hiljentyä seimen lapsen sanoman äärelle. Me jokainen tarvitsemme taukoa arjen kiireistä. Rauhaisaa joulua!

Aino Kanniainen kansanedustajaehdokas Pohjois-Savo Keskusta

Itsenäinen Suomi- tänään teemme huomisen historiaa

Maanantai 6.12.2010 klo 9.49

Itsenäinen Suomi – tätä ajatellessa väistämättä mieleeni tulevat omat vanhempani, jotka ovat olleet turvaamassa itsenäisen Suomen säilymistä. Lapsen aikakäsitys eroaa aikuisen ajan hahmottamisesta. Kuullessani lapsena – 60 –luvulla miesten puhuvan sodasta, ajattelin sodan olleen kaukana menneisyydessä. Vasta aikuisena olen havahtunut, miten lähellä ja tuoreena sotamuistot ja onneksi myös ihmeelliset selviytymistarinat olivatkaan aikuisten mielessä. Nyt ymmärrän. Itsenäisyydellä on ollut hintansa. Miten monta jonkun poikaa, miestä tai isää jäi rintamalle ja miten paljon surua ja kaipausta elää vieläkin ihmisten mielissä. Sodassa koetuista kauheuksista ei puhuttu ja traumamuistot kätkettiin mielen sopukoihin. Sodan jälkeen oli aika rakentaa maata, tarttua työhön, rakastaa,  perustaa perhe ja uskoa tulevaisuuteen. Itsenäisyyden arvo syvenee sodan kokeneiden ihmisten henkilökohtaisten menetysten, uhrausten ja selviytymistarinoiden kautta. Työssäni perheterapeuttina näen, miten sodan tapahtumat heijastelevat vieläkin sukujen ja yksittäisten ihmisten tarinoissa. Myös tästä on uskallettava ja saatava puhua. Ja siitä, mitä itsenäisyys on mahdollistanut meille nuoremmille sukupolville.

Itsenäinen Suomi vuonna 2010 kuuluu maailman johtavien hyvinvointivaltioiden joukkoon. Huikea selviytymistarina. Se, miten pieni Suomi on tähän päässyt, kertoo suomalaisten kyvystä koota voimat vaikeina aikoina ja rakentaa yhteiskuntaa päämäärätietoisesti. Uskon tähän edelleenkin tämän ajan erilaisten haasteiden kohdalla. Kaikkien saavutusten takana ovat arvot, jotka ovat ohjanneet toimintaa. Isänmaallisuuteen on liitetty usein arvot koti, uskonto ja isänmaa. Kestäviä ja vahvoja arvoja. Vasta julkistetussa Suomen ensimmäisessä kansallisessa arvojen kartoitustutkimuksessa henkilökohtaisista arvoista tärkeimmiksi nousivat rehellisyys, välittäminen ja perhe. Tämä ilahduttaa. On aika puhua arvoista ja ottaa suuntaa niistä tulevaisuuteen.

Itsenäisyyspäivän aamuna sytytin kynttilät ja näin ikkunasta kauniin talvisen luonnon.Suvun ja suomalaisuuden historian kautta katson kiitollisena ja valoisasti tulevaisuuteen. Ilman historiaa ei ole tätä päivää ja tänään teemme huomisen historiaa. On aika omalta osaltani olla rakentamassa yhteistä isänmaata 2010 – luvun haasteissa.  Hyvä isänmaa on parasta itsenäisyyttä. Sen turvaamiseen ja rakentamiseen tarvitaan meitä kaikkia. Jokaista omalla ajallaan, paikallaan ja omilla voimillaan.