Vanhusten viesti -pitäkää huolta Aino Kanniainen

Tiistai 29.3.2011 klo 9.35 - Aino Kanniainen

Vaalityössä kohtaan paljon ihmisiä kuten myös mielenterveystyössäni, josta olen nyt vaalivapaalla.

Tilaisuuksiin tulee monenlaisissa elämänvaiheissa olevia ihmisiä. Pidän tärkeänä ihmisen kohtaamista ja kuuntelemista. Jotta jokaiselle kohtaamalleni ihmiselle, joka haluaa pysähtyä keskustelemaan, jäisi myönteinen muistijälki. Kumpi kohtaamisessa lopulta on antaja ja saaja? Molemmat.

Eilen kävin koskettavan keskustelun erään 80- vuotiaan rouvan kanssa, jonka huolena oli, miten hän saa apua, mikäli joutuu toisten avun varaan. Käykö kotona yksi antamassa lääkkeet ja toinen siivoamassa, mutta kukaan ei hae sitä maitopurkkia lähikaupassa "koska ei kuulu tehtävänkuvaan". Toisessa tilaisuudessa vanhempi herrasmies vetosi ”pitäkää vanhusten asioista huolta”. Vakava viesti, mihin suuntaan palvelujen ulkoistaminen ja eriyttäminen voi johtaa.

Elämme tehokkuuden ja talouden yhteiskunnassa. Asiat mitataan rahassa ja kustannuksina. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus syntymästä hamaan elämän viimeiseen hetkeen saakka – omine tunteineen ja tarpeineen. Ihmisellä on tarve tulla kohdatuksi ja kuulluksi. Turvallisuuden tunne luo perustan kaikelle hyvinvoinnille. Päätettäessä vanhusten palveluista meidän tulee pitää mielessä nämä inhimillisen elämän lainalaisuudet. Jos palveluviidakossa vanhus kokee kuitenkin jäävänsä yksin ja pelkää selviytymisensä puolesta, altistaa tämä turvattomuudelle ja psykosomaattisille vaivoille. Ahdistus, rintakivut ja epämääräiset kivut voivat juontaa turvattomuudesta. Halvin palvelu ei ole lopulta kuitenkaan se halvin, mikäli mukaan lasketaan ylimääräiset tutkimukset psykosomaattisista vaivoista.

Yhteiskunnan haasteissa on hyvä nostaa esille myös arvokeskustelua. Miten huolehdimme ikäluokasta, joka on luonut pohjan Suomen hyvinvoinnille?  Nyt on meidän aika huolehtia heistä, jotka huolehtivat kaiken niukkuuden ja työmäärän keskellä tämän päivän vastuussa olevien turvallisesta lapsuudesta. Monen harmaahapsisen vanhuksen kohdalla voi vain ihmetellä, mistä he elämäntyytyväisyytensä ovat ammentaneet. Työstä, tulevaisuudenuskosta ja yhteisöllisyydestä. Nämä asiat ovat yhtä tärkeitä ja merkityksellisiä vielä tänäänkin.

Työkyvytön työkykyinen? Kirj. Aino Kanniainen

Tiistai 15.3.2011 klo 7.38 - Aino Kanniainen

Kirjoitus on julkaistu Warkauden lehdessä 12.3.2011 ja Soisalon Seudussa 15.3.2011

Kirjoituksessani otan kantaa niin monen kohtaamani ihmisen työkyvyn menetyksestä seuranneeseen kohtaloon.

Sairaus tai tapaturma tulee pyytämättä ja usein yllättäen kesken aktiivisen työuran. Kaikkien kohdalla toipuminen ei etene toivotusti. Myöskään kaikkien kohdalla ammatillinen kuntoutus ei ole mahdollista esim. jatkuvien kipujen vuoksi. Työkyvyn menetys on monelle surutyön paikka ja eläkehakemuksen lähettäminen asia, jota ei olisi itselleen toivonut. Terveyden menettäminen ja työstä luopuminen koskettavat syvältä. Epätietoisuus tulevasta painaa mieltä. Mieluummin ottaisi terveyden takaisin kuin luopuisi työstä. 

Moni on kokenut eläkehakemuksen hylkäyksen. Eläkeyhtiön kirjallinen vastaus: ”Teillä ei ole oikeutta tähän eläkkeeseen” ja lainaus TyEL 35 §:ään tuntuvat kylmiltä. Vaihtoehdoksi lopulta jää usein hakeutuminen vajaakuntoisena työmarkkinatuelle. Aktiivisesta ja tunnollisesta työntekijästä onkin tullut työtön, joka ei sairauden vuoksi kykene työtä vastaanottamaan.  Edessä on usein vuosien muutoksenhakuprosessi, jossa minimituloista joutuu maksamaan lisätutkimuksia ja erikoislääkärinlausuntoja sekä ottamaan vastaan toistuvia hylkääviä eläkepäätöksiä. Prosessi, joka sairauden lisäksi uuvuttaa lopulta myös monen psyykkistä jaksamista. Tilanne, joka myös mielenterveyden ammattilaisena tuntuu kohtuuttomalta.

Kumpi on oikeassa, potilaan tilanteeseen huolellisesti paneutunut, silminnähtävään havaintoon ja tutkimustuloksiin vetoava B- lausunnon kirjoittanut erikoislääkäri vai potilaan kohtaamaton vakuutuslääkäri? Kummanko lääkärin arvio on väärä? Vai onko systeemissä ihmisen sairauden mentävä aukko? Vakuutuslääkärin hylkäävä päätös ei paranna ketään tai poista jatkuvia kipuja. Mahtaako eläkesuosituksen kirjoittanut erikoislääkäri kokea ammattitaitonsa riittämättömyyttä ja aliarviointia? Mitkä ovat potilaan tulevaisuuden vaihtoehdot?

Ihmisen oikeusturva ja oikeus tulla kohdatuksi omassa asiassa ovat tärkeitä arvoja. Eläkepäätösten tulee olla kaikille tasavertaisia ja uskon vakuutusoikeuden tähän toki pyrkivänkin. Systeemiä tulee kuitenkin kehittää.  Tilanteessa, jossa vakuutuslääkäri on tekemässä hylkäävää päätöstä, tulee potilaalla olla mahdollisuus tulla kohdatuksi ja tutkituksi myös kasvokkain. Ja työkyvyttömän paikka ei ole työmarkkinatuella. Ketään ei pidä jättää systeemin väliinputoajaksi.

Pohdintaa demokratiasta ja kansanedustajuudesta

Keskiviikko 9.3.2011 klo 9.47 - Aino Kanniainen

Sain olla 7.3.11 mukana kuntaministeri Töllin kiertueella Nilsiässä, Juankoskella ja Kaavilla.

Tapani Tölli puhui vahvaa asiaa demokratian merkityksestä. Ei ole pienestä asiasta kysymys silloin kun ihminen kirjoittaa numeron äänestyslippuun. Silloin annetaan valtakirja toiselle edustaa ja hoitaa omia ja yhteisiä asioita. Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa äänestämällä – tätä on demokratia. Suomen kansanvallan ja demokratian symboliksi on rakennettu 1920 - luvulla graniitista eduskuntatalo. Jyhkeä symboli Suomen kansalle tärkeästä arvosta - kansallisesta itsemääräämisoikeudesta. Asiasta, jonka puolesta juuri nytkin soditaan Libyassa. Asia, jonka arvostusta  ja johon luottamusta haluan olla vahvistamassa.

Jo kansanedustajaehdokkaaksi valinnan olen kokenut luottamuksen osoitukseksi. Olen pohtinut kansanedustajan tehtävää ja kansanedustajille asetettuja usein ylisuuriakin odotuksia.

Moni on kysynyt, mitä lupaan ihmisille, mikäli tulen valituksi. Olen vastannut, että en lupaa pikavoittoja tai asioiden paranemista yhdessä yössä. Lupaan pitää esillä, puhua ja tehdä pitkäjänteisesti töitä ihmisten hyvinvoinnin eteen. Suurperheen äidin elämänkokemus, mielenterveysalan ammatillinen asiantuntijuuteni ja monipuolisen työkokemukseni tuoma Arjen tuntemus ovat käytettävissä yhteisistä asioista päätettäessä. Yhteiskunnan hälytyssignaalit kuten lastensuojelun kysymykset, nuorten pahoinvointi, työuupumus ja perheväkivallan seuraukset näkyvät selkeästi mielenterveystyössä. Onneksi näen myös, mikä auttaa ihmisiä selviytymään ja miten työ näiden asioiden eteen kantavat hedelmää. Tätä haluan olla viemässä eteenpäin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Tämän voin luvata.

Valtion talouden haasteet ovat mittavat ja oman epävarmuuden luovat niin kansainväliset rahoitusmarkkinoiden heilahtelut kuin aluepolitiikan haasteet ja väestön ikääntyminen ja ennustettu työvoimapula.  Pidän tärkeänä vastuullista talouspolitiikkaa, joka herkällä korvalla huomioi myös inhimillisen puolen.  Ilman ihmisen äänen kuulemista paraskin talouspolitiikka on kovaa politiikkaa. Pakko toimii usein psykologisena jarruna ja mielekkyys toimii puolestaan kannustuksena. Talouspolitiikassa ei myöskään ole pahitteeksi olla mukana näkemystä, miten ihmisiä johdetaan psykologisesti kannustaen.

Asioita ei voi yksin päättää ja usein lopulliseen päätökseen täytyy hankkia paljon tietoa. Lopullinen päätös voi olla pitkänkin työn tulos. Tarvitaan kokonaisuuksien hahmottamista, pitkäjänteisyyttä, neuvottelutaitoja ja taitoa tehdä yhteistyötä niin omassa eduskuntaryhmässä kuin yli puoluerajojen.

Lähteminen kansanedustajaehdokkaaksi on lupaus lähteä hoitamaan yhteisiä asioita, mikäli valtakirja siihen tulee äänestäjiltä. Jokainen ääni on luottamuksen osoitus. Tämän muistaminen pitää mielessä, kenen asialla on.  Vaalityön tekeminen valoisalla mielellä on joka tapauksessa palkitsevaa.