Vappupuhe 2013 Leppävirran torillaKeskiviikko 1.5.2013 klo 22.10 - Aino Kanniainen
Hyvää vappua kaikille! Edellisen kerran pidin tällä samalla paikalla vappupuhetta vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen kaksi vuotta sitten. Silloin Jytky – vaalien jälkeen olivat edessä pitkittyvät hallitusneuvottelut, joiden tuloksena syntyi kuuden puolueen hallitus. Kunta- ja soteuudistusta on valmisteltu suurilla sanoilla Kunnat kyykkyyn ja vain suuri on kaunista- ajatuksilla. Osinkoverouudistuksen todellisten vaikutusten selviäminen ja valuvikojen paikkailu herätti myös median näkemään hallituksemme tilanteen. Yhä enemmän on kuultu asiantuntijoidenkin esittämää kritiikkiä uudistusten toteuttamistavoista. Viimeisin puoluekannatusmittaus osoitti myös kansalaisten tyymättämyyden kasvaneen. Uhosta ei saa tulla tuhoa. Mikäli hallituksen politiikkaa sokeasti uskotaan on vaarana toteutua Aleksis Salusjärven (28.2.2013 )kolumnissaan luoma provosoitu kuva nyky-Suomen näköalattomuudesta ja miten Suomi on menossa kiinni. ”Asutus on keskittynyt suurten kaupunkien taajamiin ja palvelut on viety ostoskeskuksiin. Yli miljoona suomalaista on eläkeiässä ja näyttää, että viimeiset heistä tulevat sammuttamaan maaseudulla valot.” Emmehän me näin anna tapahtua Leppävirralla? Emmehän? Kuntavaalien jälkeen eräänlainen jytky tuli Leppävirrallekin. Kuin toisintona valtakunnan politiikasta syntyi 18 valtuutetun ja viiden puolueen tekninen vaaliliitto. Toivon vahvasti, Leppävirralla emme kuitenkaan sorru nykyhallituksen politiikan kopiointiin vaan päätösten perustelut lähtevät paikallistasolta ja kuntalaisista. Sitä kuntaa kuuleminen, jonka juurella asunto Kaikessa päätöksenteossa on lähdettävä ihmisen tasolta kuten Jim Rohn on todennut: Johtajana sinun tulisi aina aloittaa sieltä, missä ihminen on, ennen kuin yrität johtaa häntä sinne, minne toivot hänen menevän”. Leppävirran tulevaisuuden kuvan määrittelen seuraavaksi - Itsenäinen elinvoimainen Leppävirta. Kyllähän Leppävirralle olisi ottajia. Mutta mitä liitos tarkoittaisi pidemmässä juoksussa kuntamme kehittämiselle? Tosiasiahan on, että kuntaliitokset johtavat palveluiden etääntymiseen ja syrjäisimpien osien kuihtumiseen. Hyvään itsetuntoon liittyy oman ja toisten aseman tiedostaminen ja arvostaminen. Emme ole kaupunki vaan maaseutukunta, joka tekee hyvää yhteistyötä naapurikuntien kanssa seudun ja koko maakunnan hyvinvointia rakentaen. Selkeä tavoite antaa suunnan kuten Gart Stein on Tiellä pysymisen taito- kirjassaan todennut: “ Auto menee sinne, minne silmät katsovat”. Itsenäisyys turvaa koko kunnan kehittämisen aina syrjäisimpään kolkkaan saakka ja sen, että leppävirtalaiset saavat äänensä kuuluviin heitä koskevissa asioissa. Päätöksenteko ei myöskään valu yhä kauemmaksi ja yhä suurempien kuntien valtuustoihin. Elinvoimaisuus lähtee ja kasvaa vahvuuksista. Se, mihin huomio kiinnitetään, kasvaa ja vahvistuu. Tarvitaan arvostavaa silmää näkemään mitkä asiat meillä ovat hyvin. Pitkäjänteisen työn tuloksena Leppävirran talous ja peruspalveluiden taso on saatu pidettyä vertailukelpoisella tasolla. Kysterille terveydenhoidon palveluiden tuottajana voidaan antaa kiitosta. Opetusryhmien keskikoko on maakunnan tasolla verrattuna suhteellisen pieni ja valinnaisuudentaso suhteellisen laaja. Oman lukion säilyminen kunnassa on meille myös tärkeä. Osaammeko arvostaa näitä asioita riittävästi? Olemme laaja-alainen kunta, jossa kylillä oleva aktiivisuus ja monenlainen yritystoiminta tuovat osaltaan tekemisen meininkiä. Kuntamme ei ole liian suuri eikä liian pieni vaan sopivankokoinen. Täällä on hyvä asua, elää, tehdä töitä ja yrittää. Kunnassamme on paljon yhteisöllisyyttä. Maaseutuohjelma on rakennettu koko kunnan elinvoimaisuutta ja kehittämistä ajatellen. On pidettävä huoli, että myös valtuuston hyväksymää maaseutuohjelmaa tullaan hyödyntämään. Kunnan asukasluvun lasku on saatava taittumaan. Kaavoitus – ja tonttipolitiikan on oltava enemmänkin mahdollisuuksia etsivää kuin esteiden rakentamista. Paluumuuttajat ja mahdolliset myös maaseudulle rakentajat on otettava ilolla vastaan. Kesämökkien muuttamista vakituiseksi asunnoksi on mahdollistettava aiempaa helpommin. Jokainen kuntalainen on nähtävä elinvoimaisuuden lisääjänä eikä kulueränä. Elinkeinopolitiikan on oltava aktiivista ja on katsottava jo olemassa olevien leppävirtalaisten yritysten menestymisen ja kasvun mahdollisuuksia. Suosi suomalaista- suosi leppävirtalaista. Valintoja teemme jokainen omalta osaltamme. Lopuksi hieman positiivisen psykologian antia meille kaikille, sinulle, minulle ja koko kunnalle. Tutkimuksen mukaan kukoistavan ja hyvinvoivan yksilön tai yhteisön positiivisuus-negatiivisuussuhde on 3:1. Ei siis 3:0. Vaikka negatiivisetkin asiat on nostettava esille, voidaan se tehdä rakentavasti ja lähtien liikkeelle siitä mikä jo on hyvää ja toimivaa. Myönteistä virtaa Leppävirralle! |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Leppävirta, kuntauudistus, sote-uudistus, kaavoitus, maankäyttö, elinvoimaisuus |
Arjen tositarinoiden kuuntelija
ja ihmisläheinen vaikuttaja
Toivoa Turvaa ja Terveyttä
Aino Kanniainen