Joulun 2011 mietteitä

Perjantai 23.12.2011 klo 11.53 - Aino Kanniainen

Joulun 2011 mietteitä   Aino Kanniainenjoulutontun_kiireet_on_ohi__kopio.jpg

Joulun liittyy moninaisia toisilleen vastakkaisiakin tunnelmia. Itselle sopivan joulutunnelman saavuttamiseksi itse kukin joutuu sovittelemaan omaa tilannettaan, mahdollisuuksiaan ja arvojaan moninaisten ”se oikea joulu” – mielikuvien viidakossa. Mistä se joulutunnelma loppujen lopuksi tulee?

Kauppojen kuvastot ja mainokset ovat olleet pullollaan toinen toistaan tarpeellisempia tai tarpeettomampia, hienompia tai huonompia lahjavihjeitä. Antajan ilo on paras ilo. Onneksi moni on huomannut, että tavaran sijaan voi antaa eettisen joululahjan ja vahvistaa ulkomailla tai kotimaassa heikommassa asemassa olevien selviytymistä.  Tämänkin joulun alla olen kohdannut ihmisiä, joiden jouluvalmisteluja varjostaa huoli toimeentulosta ja rahojen riittävyydestä. Vastakohta joulukuvastojen tavarataivaaseen tuntuu isolta.

Joulun valmisteluun liitetään myös mielikuva kiireestä ja tehokkuudesta. Sitä ja sitä pitää ehtiä tehdä ja saada valmiiksi. Kunnes on aika laskeutua hektisen arjen keskeltä viettämään joulujuhlaa, jolloin lähes koko Suomi pysähtyy - paitsi ne tuhannet ja tuhannet ammattinsa puolesta sairaaloissa, hoitokodeissa, pelastustehtävissä, poliisissa ym. työssä ahertajat, jotka luovat turvaa muiden joulunvietolle. Ihminen tarvitsee levon ja rauhoittumisen hetkiä. Jospa yhä useampi osaisi kuunnella itseään ja hiljentää vauhtia niin, että jouluun ei tarvitse tehdä äkkijarrutusta. Tai jouluvalmisteluiden keskellä voi säilyttää hyvän mielen.

Olen saanut jouluvieraaksi 89 – vuotiaan äitini, joka on saanut elää ja kokea monenlaisten joulujen ketjun. Hänen lapsuudessaan ei ollut joka talossa puhelinta tai edes radiotakaan. Isommissa taloissa leivottiin joulun alla ja muistettiin köyhiä mökkiläisiä. Joulupulla oli suurinta herkkua ja joululahjat olivat vaatimattomia, mutta sitäkin suuremmalla ilolla vastaanotettuja. Joulussa oli suuren juhlan tuntua, jonka lapsikin aisti. Miltä äidistäni on vuosia myöhemmin mahtanutkaan tuntua nuorena aviovaimona viettää joulua niin, että mies oli rintamalla? Vain jokapäiväinen kirjeyhteys oli viesti, että "siellä jossakin" ollaan elossa, puolustetaan maata ja ajatukset ovat rakkaimpien luona.Rintamalla ei ollut punaisia tai valkoisia vaan kaikki olivat saman asian puolella.. Äitini kertoo myös sotajouluissa olleen Vapahtajamme syntymäjuhlan tuntua. Tänään hän iloitsee siitä, että ”elämässä on ollut siunausta, meiltä ei puutu mitään ja maassa on rauha”. Tätä elämänkokemusta, tyytyväisyyttä ja luottamusta elämään voi vain ihailla!

Niinpä. Loppujen lopuksi se arvokkain joulumuisto ja kokemus tulee asioista joita ei voi rahalla ostaa. Jokainen lahja isompi tai pienempi tai hyvän joulun toivotus on se paras lahja silloin kun se on sydämestä annettu. Lasten kyky olla hetkessä kiinni ja iloita tässä ja nyt ovat tarpeellisia taitoja meille jokaiselle.

Vietämme joulua rikkaampina kuin koskaan ennen. Suomessa on rauha. Tulevaisuuden näköaloja emme voi ennustaa. Jospa joulun sanoma rakkaudesta, hyvästä tahdosta ja yhteisöllisyydestä saa olla ohjaamassa ja turvaamassa myös tulevaa vuotta.

Juuri Sinulle ja läheisillesi haluan toivottaa henkilökohtaisesti hyvää Joulunaikaa ja onnellista Uutta Vuotta!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: joulu, rauha, yksimielisyys, tulevaisuus