Veroja, leikkauksia vai kestävää talousajattelua.

Maanantai 13.4.2015 klo 9.50 - Aino Kanniainen

Suomen taloudellinen tilanne on vakava. Velkaantumiselle on saatava loppu ja kilpailukyky palautettava. Mitä vaikeampi tilanne, sen tärkeämpää on hyvä johtajuus. Tarvitaan realistisen tilannekuva ja samalla rohkaisua – kaikista pidetään huolta, yhteenhiileen puhaltamalla ja työtä tekemällä me tästäkin selvitään.

Leikataanko palveluita vai korotetaanko veroja? - kysymykseen ei ole mustavalkoista vastausta. Vastausta on arvioitava monesta näkökulmasta – mikä on leikkauksen hinta ja seuraus tai missä tulee verojen korottamisen kipupiste vastaan? On löydettävä ihmisten hyvinvointia ja talouskasvua edistävä tie.

Meillä on jo nyt korkea veroaste, joka kiristyessään toimii itseään vastaan ja jarruttaa yritteliäisyyttä. Vaikka veroja tarvitaan, sen tulee olla kohtuullista ja kannustavaa. Suomi pelastetaan työllä, ei työn tekemisen motivaatiota hillitsemällä.

Jokainen aloittava yritys on potentiaalinen suuryritys, joka ajan myötä tarjoaa työtä jopa kymmenille työntekijöille. Monella yksinyrittäjällä on tarvetta työntekijän palkkaamiseen, mutta kynnys tähän tuntuu suurelta. Yrittäjät tuskailevat myös byrokratiaviidakon monimutkaisuutta. Eräs 20 työntekijää työllistävä yrittäjä antoi jatkuvasti muuttuviin säädöksiin turhautuneena vakavan viestin: ”Seuraava yrityksen laajentaminen toteutuu ulkomaille”. Työmarkkinat ovat muutoksessa ja edellyttävät joustavuutta ja vaikkapa paikallisen sopimisenkin mahdollisuutta. Työ tehdään silloin kun sitä on. Työn vastaanottamisen tulee aina olla kannattavaa. Niin, että työntekijä ja työnantaja hyötyvät sopimuksesta.

Entäpä leikkauslistat, joita media kaipaa ja kansa pelkää? Näen psykoterapeutin työssäni, miten 90-luvun laman leikkauspäätösten seurauksia hoidetaan edelleenkin. Siksi leikkauslistoja ei pidä tehdä kevyin perustein ja ilman laaja-alaista arviointia seurauksista. On haettava toimintojen kehittämisen kautta saatavia säästäjä.

Sote- uudistus on näyttäytynyt lähinnä rakenteiden ja rahoitusmallin hakemisena. Tavoitellut säästöt ja palveluiden turvaaminen edellyttävät Sote- palveluiden sisältöjen syvempää ymmärtämistä. haluan herätellä keskustelua Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyön tiivistämisestä ja ennaltaehkäisevän ja kuntouttavan työn vahvistamisesta. Näin asiakkaat saavat nopeammin apua, vältytään eri tahoilla tehtävältä osittain päällekkäiseltä työltä sekä väliinputoamisilta esim. lastensuojelun, nuorten syrjäytymiskehityksen, monien fyysisten sairauksien ym. kohdalla.

Kestävä talousajattelu pohjautuu siis työn ja yrittäjyyden kannustavuuteen – siihen, että työn vastaanottaminen ja tarjoaminen on aina kannattavaa. Kestävä talousajattelu tunnistaa myös inhimilliset lainalaisuudet – sen, että ihminen tarvitsee suojaa ja hoitoa erityisesti elämän alussa ja loppuvaiheessa. Ja usein myös siinä välissä.

Hyvä renki, huono isäntä

Tiistai 10.7.2012 klo 7.35 - Aino Kanniainen

- kolumni on julkaistu Warkauden lehdessä 10.7.2012

Ihmiset ovat kautta aikojen tavoitelleet onnellisuutta ja hyvinvointia. Jokainen sukupolvi on halunnut luoda lapsilleen yhä paremmat edellytykset hyvään elämään. Sotien jälkeisen niukkuuden myötä taloudellinen turvallisuus nousi yhdeksi tavoiteltavaksi päämääräksi. Vähitellen talouskasvusta alkoi tulla yhä merkittävämpi kansakunnan menestystä mittaava tekijä. Euroopan unioniin liittymisen ja euroon siirtymisen piti tuoda ja on tuonutkin Suomelle paljon hyvää.

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen on ollut menestystarina. Yhdeksän vuosikymmentä ja monenlaiset lama- ja kasvukaudet nähnyt äitini on usein kyseenalaistanut, voiko taloudellinen hyvinvointi aina vaan kasvaa. Monien tutkimustenkin mukaan jossakin tulee raja, jossa rikastuminen ei enää lisääkään onnellisuutta vaan sen ylläpitäminen tapahtuu ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella.

Nyt sitten olemme tulleet vaiheeseen, jossa talouden mannerlaatat ovat liikkeellä.. Talouden synkät pilvet ovat kerääntyneet euroopan taivaalle. Ilmassa on epävarmuutta ja jopa paniikkitunnelmaa. Niin kuin tulipalossa, on talouskriisin sammuttamisessa vedottu kiireeseen ja pelkoon kriisin laajenemisesta ja suuremmasta tuhosta.  Ovatko markkinavoimat muuttuneet hyvästä rengistä huonoksi isännäksi?

Suomi on ansiokkaasti ollut rakentamassa kansainvälistä yhteistyötä. Yhteisvastuullisuus ja toisten auttaminen ovat hyviä asioita. Mutta missä kulkee kohtuullisuuden raja, jonka ylittyessä auttajalle jää hyväksikäytetty olo tai auttamalla toisia jäävätkin omat asiat retuperälle. Helppoa ratkaisua ei todellakaan ole näköpiirissä. Kriisitilanteiden hoitamisessa pätee sama neuvo, mikä annetaan lentokoneessa hätätilanteen varalle: laita happimaski ensin itsellesi ja vasta sitten voit auttaa muita. Eurokriisin sammutustalkoissa on vaarana, että huomiota ei riitäkään enää tavallisista ihmisistä huolehtimiseen – erityisesti niiden, joilla ei mene niin hyvin. Hyvinvointiyhteiskuntamme yskii jo.

Muun muassa tulonsiirtoja lapsiperheille ei ole pidetty linjassa muun taloudellisen kehityksen kanssa. Millaisesta yhteiskunnallisesta arvomaailmasta kertoo se, että taloudellisen kasvun kautena lapsiköyhyys onkin kolminkertaistunut?  Vakavaa viestiä siitä, että menestymistarinan rinnalla on myös toisenkinlainen tarina, kertovat myös nuorten syrjäytymisluvut, surulliset uutiset perhesurmista ja ulkopuolisiin kohdistuneista väkivallanteoista. Hetkessä, jossa joku surmaa perheensä tai nuori kylvää tuhoa ympärilleen on nähtävissä vain jäävuoren huippu.

Vakavien tragedioiden jälkeen vaaditaan toimia ja muutoksia milloin aselakiin, alkoholiverotukseen, poliisin resursseihin ym.  Yksittäisellä toimella ei pahoinvoinnin kierrettä kuitenkaan katkaista. On nähtävä paljon syvemmälle, mistä aineksista yksilöiden ja tätä kautta yhteisön hyvinvointi lopulta rakentuu. Timo Purjo määrittelee Väkivaltaisesta nuoruudesta vastuulliseen ihmisyyteen -väitöskirjassaan väkivallan perimmäisen tarkoituksettomuuden ja rakkaudettomuuden ongelmaksi. ”Ääritekoja ja pahoinvointia ehkäistään parhaiten rakentamalla yhteiskunta, jossa jokainen voi kokea elämänsä arvokkaaksi ja merkitykselliseksi”. Elämän arvokkuus ja merkityksellisyys – asioita, jotka rakentuvat siitä, miten tulemme kohdatuiksi ja nähdyiksi ihmisenä ihmiselle.

Talouden maksimoinnin vauhtisokeuden sijaan tarvitsemme viisautta kunnioittaa ihmisen henkisen hyvinvoinnin lainalaisuuksia. Lopulta kaikki yhteiskunnallinen päätöksenteko joko ohittaa tai tukee tätä. Olen ilahtunut siitä, että yhä useammassa kannanotossa on alettu puhua arvokeskustelusta ja – kasvatuksesta. Voiko seuraavalle sukupolvelle olla arvokkaampaa perintöä kuin hyvän elämän vakaa arvopohja, joka ohjaa elämää suojeleviin valintoihin. Mitä ne sitten itse kenenkin kohdalla ovat.

Vaaliveikkauksista Asiaan

Sunnuntai 20.2.2011 klo 10.16 - Aino Kanniainen

Vaaleihin on vajaa kaksi kuukautta ja tihenevällä vauhdilla media julkaisee puolueiden kannatusmittauksia. Tämän aamun Savon Sanomat otsikoi eduskuntavaaleja Hurjia käänteitä luvassa - otsikolla. Keskisuomalaisen ja Satakunnan kansan teettämä gallupkysely ennustaa perussuomalaisille roimaa nousukiitoa.  Viereinen otsikko puolestaan uutisoi pääministeriyttä Kiviniemi yhä suositumpi – otsikolla.  Vaaleja ei ole vielä ratkaistu ja nyt on aika tehdä vaalityötä. Miten kannatusluvut asettuvat 17.4 vaalipäivän iltana, on lopullista faktaa. Ja vain se suuntaa tulevaa politiikan suuntaa.

Keskusta on lähtenyt liikkeelle Asiaa - pohjalta, johon on ollut helppo yhtyä. Edessä ovat mittavat  valtiontalouden ja ikärakenteen muutoksen kautta tulevat haasteet. Mahdollisuuksien katsominen vie pidemmälle kuin  uhkakuviin takertuminen. Nyt ei ole aika paniikkiratkaisuihin vaan on katsottava tehtävien päätösten vaikutuksia kauaskantoisesti. Keskusta on ilmaissut selkeästi EI perusturvaan kohdistuville leikkauslistoille. Toki menoja tulee pystyä katsomaan myös kriittisesti. Teemme vahvasti töitä työn, yrittäjyyden ja vakaan kasvun edellytysten eteen. Työn vastaanottamisen ja työn tekemisen on oltava aina kannattavaa. Suomi on selviytynyt aiemminkin ahkeruudella ja sinnikkyydellä. Ja selviytyy edelleenkin. Pidetään siitä huoli.

Suomi tarvitsee selviytyäkseen hyvinvoivia kansalaisia. Toimet lapsuuden suojelun ja lasten kasvun rauhan eteen kantavat tulosta vuosien päähän. Työelämän on siis joustettava perheen pikkulapsivaiheen tarpeiden mukaan. Vahvat juuret saaneet nuoret katsovat valoisasti tulevaisuuteen. Jokaiselle nuorelle on taattava peruskoulun jälkeen opiskelu-, oppisopimus-, työ- tai harjoittelupaikka. Yhtään nuorta ei pidä jättää tyhjän päälle. Lasku siitä on liian kallis ennen kaikkea inhimillisesti, mutta myös taloudellisesti. Työhyvinvointi ja sen eteen tehtävät toimet ovat ajankohtaisia niin työuran alku-, keski- kuin loppuvaiheessakin.

Sairaus ja työkyvyttömyys ovat myös totta. Kukaan ei vapaaehtoisesti valitse sairautta, kipua ja uupumusta. Jokaisen on voitava luottaa, että ei jää tyhjän päälle myöskään elämän tuomien koettelemusten kohdalla. Terveydenhoito tarvitsee resursseja ja työntekijöitä. Työn tehostamispuheissa on muistettava, että jo nyt monet tekevät arvokasta työtä jaksamisensa äärirajoilla.

Vastuullinen politiikka on inhimillistä. Tämän eteen on nyt aika tehdä vaalityötä. Tehdään se  valoisalla mielellä yhteisten asioiden ja hyvinvoinnin vuoksi.

Perhepolitiikka on samalla myös vanhuspolitiikkaa

Sunnuntai 19.9.2010 - Aino Kanniainen

Olen saanut aloitella kampanjointia kansanedustaja ehdokasehdokkaana ja tavata ihmisiä monissa tilanteissa. Viimeksi eilen olin synnyinkaupunkini Iisalmen torilla Keskustan teltalla kampanjoimassa. Kotoinen olo tuli Iisalmelaisia jututtaessa ja monia muistoja alkoi palautua mieleen omista koulu- ja lukiovuosista. Moni kysyi, mistä olet kotoisin. Koen olevani kotoisin sekä Iisalmesta että Leppävirralta. Juureni ovat vahvasti molemmissa paikoissa. Mieleeni tuli Raija Rastin Leviällä ihmisen juuret – runon sanat: ”Kaikkialla, missä voimaa olet itseesi imenyt, ovat juuresi”.

Monissa keskusteluissa nousi esiin huoli nuorten uupumisesta. Asia, jonka kanssa teen työtä nuorten mielenterveystyössä. Asia, johon on havahduttu myös tilastoja tutkittaessa. Nuorten alle 35-vuotiaiden lisääntynyt työkyvyttömyys on vakavasti otettava ongelma. Samaa tahtia nuorten eläköitymisen kanssa on kasvanut myös nuorten mielialalääkkeiden käyttö. Mistä nuorten pahoinvointi kertoo ja mitä tälle voidaan tehdä? Puhuttelevaa oli, että asian torikeskusteluissa otti esille moni jo iäkkäämpi henkilö. Samoin he kantoivat huolta, millaisen velkataakan olemme jättämässä tulevalle sukupolvelle. Jäin miettimään, millaiset juuret ja perinnön nuoremme saavat?

Ensimmäiset ikävuodet ovat ratkaisevan tärkeitä myöhempää elämää varten. Silloin syntyy luottamus itseen ja muihin sekä rohkeus ja kyky välittää muista. Perusturvallisuus luo hyvän pohjan terveen itsetunnon kehittymiselle ja antaa vahvat elämäneväät aikuisuuteen, jolloin on aika astua kantamaan vastuuta omalta osaltaan. Suomi tarvitsee selviytyäkseen tulevaisuuden haasteista henkisesti hyvinvoivia kansalaisia. Vanhemmuuden ja lapsuuden merkitys tulisi ottaa laajemmin huomioon päätöksenteossa – miten taloudellisten ja työelämän vaatimusten rinnalla huomioimme ennen kaikkea yhteiskunnan hyvinvoinnin perustan. On aika kääntää katsetta perhepolitiikkaan. Lasten ja nuorten saadessa vahvat juuret voivat vanhemmat ihmiset oman osansa tehneenä ikääntyä turvallisesti. Nuorissa on tulevaisuus. Lasten ja nuorten hyvinvointiin sijoittaminen on näin myös vanhuspolitiikkaa.