Elämän puolella

Maanantai 5.1.2015 klo 10.13 - Aino Kanniainen

Vuosi 2014 oli minulle monitahoinen vuosi. Sain viettää monia hienoja hetkiä perheeni ja ystävieni kanssa. Elämääni tuli kuitenkin mukaan myös huolta läheiseni sairastumisen vuoksi ja aikataulujen uudelleenjärjestelyä hänen asioidensa hoitovastuun siirtyessä minulle. Vein samalla yritykseni töiden ohella päätökseen traumaterapiaan liittyviä opintojani. Siksi tämän blogin aktiivisempi kirjoittaminen on viivästynyt. Asioilla on kuitenkin tärkeysjärjestyksensä ja aikansa.  

Päätöstä antaa suostumus ehdokkaaksi kevään 2015 eduskuntavaaleihin harkitsin kuitenkin tarkkaan. Vaakakupissa painoivat toisaalla mielenkiintoinen työ, jota rakastan ja jonka koen merkitykselliseksi. Se, että jo yksikin nuori tai aikuinen toipuu ja löytää elämäniloa ja suuntaa elämälleen, on merkityksellistä. Kohtaanhan työssäni ihmiselämän lähes kaikki puolet ja värisävyt sysimustasta epätoivosta valoon ja tulevaisuudenuskoon.

Toisaalta mietin antaisiko kansanedustajuus - yhtenä kahdestasadasta - saman vai jopa laajemman mahdollisuuden vaikuttaa, jotta yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kuuluisi aiempaa enemmän ihmisen ääni. Uskon vahvasti, että pääsemme taloudellisesti kestävälle tielle huomioimalla ja hyödyntämällä tietoa inhimillisistä lainalaisuuksista. Sain eri puolilta maakuntaa ja jopa vaalipiirin ulkopuoleltakin viestejä, joissa toivottiin asettumistani toisen kerran ehdokkaaksi. Leppävirta-Varkaus alueen Keskustan aktiivit ilmaisivat jo varhain keväällä odottavansa myönteistä päätöstäni. Arvostin saamaani kannustusta.Mieheni sanat: "Aino, sinua kutsutaan" antoivat lopullisen varmuuden. Mieleeni nousivat Dag Hammarskjöldin sanat: "Tie valitsi sinut – ja sinun osasi on kiittää.”

Savo-Karjalan Keskustan piirin ehdokasasettelu meni todella hyvin vailla minkäänlaista ristiriitaa. Pääsin aloittamaan jo alkusyksystä kentän kiertämisen. Parasta vaalityössä on ihmisten kohtaaminen ja heidän kanssaan keskusteleminen. Äänestäjillä on myös oltava mahdollisuus tavata ja tutustua ehdokkaisiin. Uusi vaalipiirihän on laaja ja valittavat kansanedustajat tulevat olemaan koko Savo-Karjalan kansanedustajia. Vastaanotto Savon puolelta tulevalle ehdokkaalle on ollut myös Pohjois-Karjalassa sydämellinen - ihmisten mukaantulo kampanjaani on ollut koskettavaa. Koen olevani yhteisellä asialla.

Eräs koskettavin ja pysähdyttävin oli erään ikääntyvän naisen kysymys: "Mistä löytyy ehdokas, joka lähtee ajamaan armopiikkiä läpi? Äänestäisin sellaista. En halua tulla yhteiskunnalle rasitteeksi." Katsoin naista silmiin ja vastasin:" Minä en ole sellainen ehdokas. Minä teen töitä sen puolesta, että elämä voittaa. Olen elämän puolella. Kysymyksesi sisältää kuitenkin vakavan viestin. Voisimmeko kuitenkin puhua siitä?" Ja niin me puhuimme ja pitkään. Lopulta tämän naisen silmissä pilkahti valoa. Olinko tuossa enemmän kansanedustajaehdokas vai terapeutti, ei väliä. Tärkeintä oli, että hän lähti ehkä hivenen luottavaisempana, että hänenkin elämänsä on arvokas. Vielä sittenkin kun tulee päivä, että ei pärjää ilman toisten hoivaa.

Näillä ajatuksilla olen kansanedustajaehdokkaana. Valoisin mielin. Vaaliteemojani ja ajatuksiani pääset seuraamaan laajemmin tämän blogin kautta, tulemalla facebookiin seuraamaan Aino Kanniainen eduskuntaan 2015 sivustoa, tulemalla tupailtoihin, toritapahtumiin ja vaalitilaisuuksiin. Löydät minut myöskin twitteristä ja instagramista. Tehdään tästä yhdessä hyvä matka kohti kevään vaaleja ja erityisesti sen jälkeen koko Suomen - sinun, minun ja meidän - parhaaksi.

Pohdintaa vaalituloksesta Aino Kanniainen

Tiistai 19.4.2011 klo 21.38 - Aino Kanniainen

Eduskuntavaalit 2011 ovat ohi ja kansa on puhunut. Puolueiden kannatusjärjestys meni uusiksi.Näin suurta muutosta en millään olisi uskonut tapahtuvaksi. Muutos on niin suuri, että jopa ulkomaiden lehdistö on tähän tarttunut ja ilmaissut huolestumista Suomen mahdollisesta sisäänpäin käpertymisestä perussuomalaisten vaalivoiton myötä. Tuskinpa sentään. Mutta mietteliääksi tämä pistää. Mitä vaalitulos tarkoittaa pienille ja keskikokoisille kunnille haja-asutusalueista puhumattakaan? Miten voittajapuolueet pystyvät lunastamaan vaalilupauksensa? Löytyykö nyt taikasauva tai viisastenkivi ratkaisemaan esim. valtiontalouden tai terveydenhuollon suuria haasteita. Toivon niin.

Keskustan vaalitulos niin koko Suomen kuin Pohjois-Savonkin osalta vaatii pysähtymistä, arviointia ja ennen kaikkea tulevaisuuteen katsovaa näköalaa. Keskustan vaalitappion taustalla on varmasti monia syitä – mm. pitkä hallitusvastuu, jätevesiasiat ja nyt eu- tukipaketteihin kohdistuvat paineet. Johdossa oleviin projisoidaan paljon odotuksia.  Vastuun kantaminen ei aina ole helppoa. Peiliin on uskallettava katsoa. Tarvitaan herkkyyttä kuulla tyytymättömyyden taustalla olevia tarpeita. Tarvitaan myös taitoa selkiyttää päätöksenteon perusteita kielelle, jonka jokainen voi ymmärtää.

Keskustan vaaliteemat olivat Asiaa. Miksi kuitenkin eu- tukipaketit valtasivat alaa vaalikeskusteluissa jättäen varjoonsa yhteiskunnassamme olevat kysymykset lasten psykiatriasta, nuorten syrjäytymisestä, lapsiperheiden selviytymisestä, työhön ja yrittäjyyteen liittyvistä tekijöistä tai terveydenhuollon ja vanhusten palveluiden toteuttamisesta? Asiat, joilta emme voi sulkea silmiä tai joita ei pidä siirtää syrjään. Ilmiö, jota ihmettelen. 

Pohjois-Savossa Keskustan kannatus noudatti koko Suomen linjaa. Ehdokasjoukko oli edustava ja asiansa osaava. Jokainen teki piirin johdolla ja omien tukijoukkojensa kanssa hyvää vaalikampanjaa. Pohjois-Savossa kansanedustajien määrä putosi kymmenestä yhdeksään ja pudotus kohdistui nyt Keskustaan. Aiemman neljän sijaan saimme kolme kansanedustajaa Seppo Kääriäisen, Elsi Kataisen ja Markku Rossin. Kokemusta jatkoon.

Oma ensikertalaisen nousu 3 280 äänellä ensimmäiselle varasijalle oli monelle suuri yllätys. Kampanjaa suunnitellessani ja toteuttaessani pidin mielessä yhden motoistani: ”Asenne tehtävän alussa ratkaisee lopputuloksen”. Olen kiitollinen kaikille niille, jotka uskoivat mahdollisuuksiini, sanomaani ja rohkeasti lähtivät kampanjaani tukemaan antaen oman osuutensa yhteisen tavoitteen eteen.  Olen kiitollinen myös jokaiselle äänestäjälleni, jotka luottivat äänensä minulle. Olen kiitollinen myös epäilijöille, koska he muistuttivat tehtävän haasteellisuudesta ja siitä, että vaalitulos ei tule itsestään. Kokonaistilanne huomioiden voin olla tyytyväinen saamaani vaalitulokseen.

Työssäni jatkan vaaliteemojeni mukaista arkitason työtä lasten, nuorten, aikuisten ja perheiden hyvinvoinnin eteen. Edelleenkin haluan olla viemässä yhteisiä asioita eteenpäin niin kunnallisissa kuin maakunnallisissa luottamustehtävissäni. Katson luottavaisesti eteenpäin. Lopuksi totean nöyrästi Esko Ahon sanoin ”Niin on hyvä kuin käy”.

Mahdollisuuksien näkökulmaa kampanjaan ja politiikkaan

Sunnuntai 29.8.2010 - Aino Kanniainen

Helteisen ja rentouttavan kesän jälkeen on tuntunut hyvältä siirtyä aktiiviseen syyskauteen. Mielenterveysalan ammattilaisena näen levon ja akkujen lataamisen merkityksen ihmisten elämässä. Työn ja tekemisen mielekkyys säilyvät ja jopa lisääntyvät sopivan työn ja vapaa- ajan vaihtelulla.

Tulevaa syksyä, talvea ja kevättalvea tulee sävyttämään eduskuntavaalit 2011. Olen monitahoisen harkinnan päätteeksi antanut suostumukseni lähteä myös itse kansanedustajaehdokkaaksi. Pohjois-Savon piiri virallistaa ehdokkuuden lokakuun alussa.  Kampanjaan mukaan lähteminen herättää monenlaisia ajatuksia. Miten toteuttaa kampanja niin, että jälkeenpäin on itsellä ja toisilla hyvä mieli tehdystä työstä ja mukana olemisesta? Millaisin eväin olen matkalle lähtemässä? Perustuuko lopputulos vaalibudjetin suuruuteen vai muulla tavoin tehtyyn uskottavaan ja äänestäjät vakuuttavaan kampanjointiin? Onko mahdollista toteuttaa kohtuullisella vaalibudjetilla hyvä kampanja? Uskon, että se on mahdollista.  

Keskustan puoluesihteeri Timo Laaninen ennusti Suomenmaassa 8/2010, että vaalien jälkeen nähdään sellainenkin ihme, että joku uusista kansanedustajista ei ole ostanut yhtään lehtimainosta. Hän on osannut käyttää sosiaalista mediaa ja hankkinut tukijansa erilaisten verkostojen kautta.

Omat ajatukseni on lähteä kampanjaan mukaan avoimin mielin, valmiina tekemään kovastikin töitä jalkautumalla ihmisten pariin. Vain omana itsenään voi tehdä uskottavan kampanjan. Arjen tuntemusta eduskuntaan – teema on ajankohtainen joka päivä. Ja erityisesti nyt kun yhtenä suurimmista haasteista on turvata julkisen talouden tasapaino – tehdäänkö päätökset yksiviivaisesti vai pohtien päätösten vaikutusta ihmisten arkeen. Miten onnistumme kannustavalla politiikalla saamaan aikaan myönteisen ilmiön, jossa ihmiset voivat hyvin, katsovat luottavaisesti eteenpäin, löytävät itselleen sopivan opiskelu- ja työalan, uskaltavat perustaa perheen, pystyvät kohtaamaan vanhemmuuden haasteet ja saavat tukea työn ja perheen yhteensovittamiseen, säilyttävät työssä jaksamisen ja mielekkyyden? Ja miten työelämän ja talouden tehokkuuden vaatimuksista huolimatta yhteiskunta pystyy näkemään ja hyväksymään myös inhimillisen elämän toisenkin puolen, että myös sairaus ja työkyvyttömyys ovat totta ja sallittua. Tiedän, mitä tarkoittaa todella sairaana ja monien erikoislääkäreiden lausuntojen jälkeenkin saada kielteinen eläkepäätös ja mennä työvoimatoimiston kirjoille, vaikka todellisuudessa ei voi sairauden vuoksi töitä tehdä.

Uskon myönteisyyden ja kannustuksen voimaan enemmän kuin pakkoon ja painostukseen. Myönteisyyden mahtava voima – sen kun muistaisimme onpa kyse lasten kasvatuksesta, koulutuksesta, johtajuudesta tai omasta elämästä.