Pohdintaa demokratiasta ja kansanedustajuudesta

Keskiviikko 9.3.2011 klo 9.47 - Aino Kanniainen

img_5926__kopio.jpgSain olla 7.3.11 mukana kuntaministeri Töllin kiertueella Nilsiässä, Juankoskella ja Kaavilla.

Tapani Tölli puhui vahvaa asiaa demokratian merkityksestä. Ei ole pienestä asiasta kysymys silloin kun ihminen kirjoittaa numeron äänestyslippuun. Silloin annetaan valtakirja toiselle edustaa ja hoitaa omia ja yhteisiä asioita. Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa äänestämällä – tätä on demokratia. Suomen kansanvallan ja demokratian symboliksi on rakennettu 1920 - luvulla graniitista eduskuntatalo. Jyhkeä symboli Suomen kansalle tärkeästä arvosta - kansallisesta itsemääräämisoikeudesta. Asiasta, jonka puolesta juuri nytkin soditaan Libyassa. Asia, jonka arvostusta  ja johon luottamusta haluan olla vahvistamassa.

Jo kansanedustajaehdokkaaksi valinnan olen kokenut luottamuksen osoitukseksi. Olen pohtinut kansanedustajan tehtävää ja kansanedustajille asetettuja usein ylisuuriakin odotuksia.

Moni on kysynyt, mitä lupaan ihmisille, mikäli tulen valituksi. Olen vastannut, että en lupaa pikavoittoja tai asioiden paranemista yhdessä yössä. Lupaan pitää esillä, puhua ja tehdä pitkäjänteisesti töitä ihmisten hyvinvoinnin eteen. Suurperheen äidin elämänkokemus, mielenterveysalan ammatillinen asiantuntijuuteni ja monipuolisen työkokemukseni tuoma Arjen tuntemus ovat käytettävissä yhteisistä asioista päätettäessä. Yhteiskunnan hälytyssignaalit kuten lastensuojelun kysymykset, nuorten pahoinvointi, työuupumus ja perheväkivallan seuraukset näkyvät selkeästi mielenterveystyössä. Onneksi näen myös, mikä auttaa ihmisiä selviytymään ja miten työ näiden asioiden eteen kantavat hedelmää. Tätä haluan olla viemässä eteenpäin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Tämän voin luvata.

Valtion talouden haasteet ovat mittavat ja oman epävarmuuden luovat niin kansainväliset rahoitusmarkkinoiden heilahtelut kuin aluepolitiikan haasteet ja väestön ikääntyminen ja ennustettu työvoimapula.  Pidän tärkeänä vastuullista talouspolitiikkaa, joka herkällä korvalla huomioi myös inhimillisen puolen.  Ilman ihmisen äänen kuulemista paraskin talouspolitiikka on kovaa politiikkaa. Pakko toimii usein psykologisena jarruna ja mielekkyys toimii puolestaan kannustuksena. Talouspolitiikassa ei myöskään ole pahitteeksi olla mukana näkemystä, miten ihmisiä johdetaan psykologisesti kannustaen.

Asioita ei voi yksin päättää ja usein lopulliseen päätökseen täytyy hankkia paljon tietoa. Lopullinen päätös voi olla pitkänkin työn tulos. Tarvitaan kokonaisuuksien hahmottamista, pitkäjänteisyyttä, neuvottelutaitoja ja taitoa tehdä yhteistyötä niin omassa eduskuntaryhmässä kuin yli puoluerajojen.

Lähteminen kansanedustajaehdokkaaksi on lupaus lähteä hoitamaan yhteisiä asioita, mikäli valtakirja siihen tulee äänestäjiltä. Jokainen ääni on luottamuksen osoitus. Tämän muistaminen pitää mielessä, kenen asialla on.  Vaalityön tekeminen valoisalla mielellä on joka tapauksessa palkitsevaa.

2 kommenttia . Avainsanat: demokratia, kansanedustaja, itsemääräämisoikeus